Summer vibes

Se olis loma ny! Ja se tarkoitti eilen myös tavaroiden roudaamista Savonlinnasta kotipaikkakunnalle. Täällä sitä ollaan jonkin aikaa ja katsellaan mitä elämä tuo tullessaan. Nyt aion keskittyä kesätöihin, opintojen loppuunviemiseen, kesästä nauttimiseen ja treenaamiseen. Aika paljon mihin keskittyä, mutta tällä meiningillä ollaan muutamat kesät jo menty. Uutta tämä ei siis ole.

Ajattelin nyt bloggauksessani siirtyä siihen, että kirjoittelen paljon muustakin kun treenauksesta sekä hyvinvoinnista. Tällä hetkellä en treenaa mitään muuta kuin lepoa. Multa poistettiin viisaudenhammas viime viikolta ja ai, että siihen vielä sattuu. Vähän tuon hampaan tila myös huolestuttaa ja voi olla, että haen huomenna sen antibioottikuurin, joka mulle varuilta annettiin. Varovaisesti liikenteeseen...

Kesäkelejä odotellessa!

-T

Helsinki city run 2015

Nyt se on ohi. Tammikuussa alkoi treenaus ja lauantaina 16.5 klo 15.45 pamahti lähtölaukaus ja huudot. Sykkeet lähtöruudussa olivat jo 119 enkä tehnyt muuta kuin pidin itseäni lämpimänä. Voin kertoa, että jos joku on mua joskus jännittänyt, niin tämä. En ymmärrä mistä se johtui. Tiesin jossain sisälläni, että kyllä mä maaliin pääsen, mutta silti pölkkyjalat, aikaisemmilla lenkeillä kipeytyneet penikat ja vatsalihasten mahdolliset krampit jännitti. 

Vielä n. 16 km kohdalla olin 2.20 ajan vauhdissa (wou!), mutta sitten jalkani alkoivat sanoa jotain ihan muuta. Isoveljeni oli onneksi minua vauhditamassa, enkä hänen edessään viitsinyt kauheasti hidastaa. En tiedä mitä olisi käynyt jos olisin ollut yksin. Noin 10 km kohdalla vatsalihakseni olivat tehneet tenät niin kuin olin jännännyt. Meni 2 km, että krampit menivät ohi. Siitä sitten kirittiin taas vähän aikaa kunnes taas rauhottelin, jotta maalin asti pääsin. Isoveli sanoi 19 km kohdalla, että viimeinen kilometri sitten täysillä. Silloin totesin, että ei muuten varmana. Tuntui, että kaikki paukut olivat loppu. En tiedä mitä sitten tapahtui viimeisen mäen jälkeen. Näin maratonportin kaarroksen ja lähdin sitten tykittämään viimeiset metrit. Kaarsin stadionille ja näin maaliportin. Ensin ajattelin, että kauhea kuin kaukana se on, en varmana täysillä juokse sinne asti. Samalla sekunnilla joku klikkasi päässä ja pujottelin ihmisten ohi täysillä maaliin. Sen jälkeen olin aika tyytyväinen, otin hymyssä suin mitalin kaulaan ja poseerasin kameralle.

Loppullinen aika oli 2h 27 min ja jotain sekunteja päälle. Kirin noin 14 minuuttia edellisestä kerrasta ja täytyy kyllä sanoa, että ei helpolla päästy. Lähtökohdat huomioiden olen tosi tyytyväinen. Täällä ollaan tähän astisen elämän parhaassa kunnossa! Nyt on yksi urheilutavoite elämästäni suoritettu. Seuraavat tavoitteet kiiluu jo silmissä, niistä vähän myöhemmin!

- T

Ps. Näihin tunnelmiin palataan vielä myöhemmin!

APUVA

Täällä taas!

Savolainen sisälläni huutaa tällä hetkellä juuri tuota otsikon lausetta. Tämän postauksen kirjoittaminen tarkoittaa sitä, että oikeesti kohta mennään. Päivä, jota olen odottanut ja pelännyt on LAUANTAINA. Mihin se aika katosi? Huomenna käyn viimeisen rennon lenkin ja sitten vaan venytellään ja palautellaan lihaksia, jotta lauantaina oltaisiin iskussa. Ruokavalio simppeliksi, paljon vettä eikä yhtään ylimääräistä sokeria niin kroppakin olisi parhaassa iskussa lauantaina. Ainakin näin toivon.

Huh hei! Onneksi mieltä vähän ylentää se, että kävin vappuviikonloppuna hilpasemassa 21,1 km. Pystyn siis juoksemaan koko matkan, huh. Tuolloin keskivauhti oli 7,8 km/h ja aikaa meni 2h 41 min. Eli sen verran mitä olen aikaisemmin ajatellutkin. Ensi lauantaina sitten olisi kiva oma ennätys pistää uusiksi, mutta onneksi olen tässä lukenut Usain Boltin kirjaa "Salamaa nopeampi elämäni". Sieltä voisin napata seuraavan ohjeen: ensin juoksu, sitten vasta aika. Eli ensin annetaan kaikki sille juoksulle ja kun maaliviiva on ylitetty, kannattaa vasta alkaa miettiä aikaa. Jos saan parannettua niin loistavaa, mutta jos en saa niin ei se haittaa ja jos menee huonommin täytyy analysoida mitä mahdollisella ensi kerralla tekee uusiksi.

Tällä mennään. LET'S DO THIS! Ja tsemppiä kaikille muillekin lauantaina juokseville, erityisesti kaikille muillekin ensikertalaisille.

- T

PS. Olen jo paljon ajatellut tulevaa ja tehnyt päätöksen sen suhteen vaikka ekaa puolimaratonia en ole edes juossut. Siitä sitten lisää myöhemmin!

Viimeinen kuukausi

Hurjaa kuinka nopeasti aika on mennyt. Ihan äsken oli vasta joulua ja ihan äskenhän oli talvipäivät! Koko kevät on mennyt hujauksessa. Mitä se sitten minun elämässäni oikein tarkoittaa:

- viimeisiä treenejä puolimaratonille

- muutto pois opiskelupaikkakunnalta

- pääopintojen loppuunsaattamista

- monia hyvästejä

- viimeisten muistojen keräämistä

- viimeinen opiskelijavappu! 

- viimeiset mahdollisuudet hyödyntään YTHS:n palveluja (AUTS, viisaudenhammas!)

Vielä viime viikolla ajattelin vain sitä, että enää kuukausi aikaa treenata. Tämän viikonlopun jälkeen kuitenkin tajusin, että seuraava kuukausi tulee olemaan viimeinen aika monella tavalla. Tosiaan, eihän tämä elämä ole pelkkää treenamista vaikka se muu elämä ei tässä blogissa ole näyttäynyt suuressa roolissa. Elämä on viisaudenhammaskipuja, harjoittelun onnistumisia ja epäonnistumisia, tenttiinlukua viimeisen päivän paniikissa, brita-kakkua kavereiden kanssa, vaalipaneelien katsomista ja vaalitulosten jännittämistä sekä lauantaiaamukahveja, shoppailua ja valkosuklaa-lakritsia. 

 

Nyt pitäisi sitten osata nauttia tästä viimeisestä kuukaudesta. Ei tätä aikaa enää koskaan elä uudestaan. Enää ei tule ensi kevättä Savonlinnassa ja voi kuinka karulta se kuulostaa. 

Kuukauden päästä kohti uusia haasteita!

- T

Viime aikojen fiiliksiä

Nyt on ollut luvattoman pitkä aika taas siitä kun olen viimeksi tänne kirjoitellut. Rästissä on myös monen viikon treenien raportointi tänne. Tällä kertaa teen sen näin:

Kun klikkaat kuvaa isommaksi, voit nähdä tarkemmin miten mulla on mennyt. Välillä yllätin itsenikin treenien määrällä (ennätys viikossa kuusi, jolloin olo sunnuntaina ei kyllä ollut maailman paras).

Pääsiäislomalla tapasin taas veljiäni, jotka treenaa kohti samaa tavoitetta kuin minä. Puhuimme lenkeistä ja lenkkien määristä. Siinä sitten tuumasin, että mähän treenaan ihan väärin (oonhan mä sen tienny kyllä tienny) ja päätin homman muuttuvan. Kerroinkin aikaisemmin kuinka minun mielestä pienellä sykkeellä lenkkeily on hirveintä maailmassa, koska vauhti on niin hidasta (johtuen tämän hetkisestä kunnosta). Noh, lomalla sitten kävin kahdella yli 10 kilsan lenkillä ja tarkoituksella menin hitaammin. Sykemittari oli jäänyt kotiin, mutta sitten mentiin sport trackerin vauhdin mukaan. Hitaammin siksi, että en joutuisi maitohapoille liian helposti. Lisäksi matalilla, peruskuntotason sykkeillä treenaaminen kehittää sitä peruskuntoa huomattavasti paremmin.

Loman jälkeen treenailin aika normaalisti. Ehkä vähän vähemmän kun lomalla tuli juostua yhteensä 29 km. Latailin vähän paukkuja ja hidastelin lenkeille. Sitten tuli eilinen ja suuri ihmetys siitä mitä on tapahtunut! Juoksu sujui todella hyvin. Tuntui suorastaan siltä kuin olisin saavuttanut sen kuuluisan flow-tilan ja taisin jäädä koukkuun. Voiko tosiaan jo noin pieni matalilla peruskunto sykkeillä lenkkeily tehdä ihmeitä? Vai sattuiko mulla olemaan vaan hyvä päivä? Sykkeet pysyivät koko lenkin aisoissa ja vauhtia oli silsti yli 8 km/h. Veikkaan, että vihdoin löysin sen sopivan juoksuasennon ja tekniikan, joka ei sitten kulutakaan yhtä paljon ylimääräistä energiaa kuin aikaisempi juokseminen. Todella toivon, että tämä flow jatkuu vielä pidempään.

Lenkin päätteeksi intouduin muuten laskemaan joulukuun alusta juostujen lenkkein kilometrimääriä. Ennen eilistä lenkkiä oltiin noin 190 kilometrissä. Seuraava lenkkini rikkoo sitten 200 kilometrin rajan. Hui! 

Tulipas sepostukset, mutta tällaista tällä kertaa. Ensi kerralla jotain muuta.

-T

Win the battle against yourself!

 
Olen aina ollut enemmän ja vähemmän kilpailuhenkinen. Välillä se ei puske päälle, mutta välillä taas puskee ja kovaa. Kun pääsen jyvälle jostain, nousee kilpailija sisälläni esiin ja alkaa haluta voittoa epätoivoisesti. Myös liikunnan sivuaineen opinnoissa huomasin tämän piirteen itsessäni. Halusin yht äkkiä pärjätä ja olla yhtä hyvä tai parempi kuin muut. Siitä ei aina seurannut mitään kovin hyvää. Saatoin lähteä kotiin huonolla mielellä tai purkaa turhautumista aivan väärin. Toisaalta koomista ehkä tässä vähän on se, että en halua osallistua kilpailuihin. Ehkä se juuri johtuu siitä, että en kestä sitä painetta. Who knows.

No mites nyt kun pitäisi kilpailla itseään vastaan puolimaratonilla? Miten se onnistuu kun jo nyt lenkillä ärsyttää muiden juostessa ohi. Miten saisin keskityttyä siihen, että tärkeintä on vain näyttää itselleen, että pystyn tähän. Onneksi olen ymmärtänyt omat lähtökohtani. Tiedän, että minulla ei ole minkäänlaista urheilijataustaa ja oma peruskuntoni on muutama vuosi sitten ollut todella pieni. Sitä olen hiljalleen kasvattanut ja nyt olen siinä pisteessä, että sen puolimaratonin pystyn juoksemaan. Minun kuitenkin pitäisi ymmärtää se, että minun ei tarvitse näyttää kellekään muulle yhtään mitään. Väliä on ainoastaan sillä, että näytän itselleni ja voitan itseni! Voi kun sen saisi päähän iskostettua.

Tällaisia asioita tässä päässä on pohdittu parin viimeisen lenkin aikana ja muutenkin. Toivottavasti siellä puolimaratonissa en liikaa ärsyynny siitä, että en ole niin hyvä kuin muut tai niin hyvä kuin kaverini, jotka ovat saman matkan juosseet. 

Nyt siis vähän aivoille henkistä jumppaa!

-T

Bucket list kuulumiset

Mun on pitänyt tulla kirjottamaan tänne jo vaikka kuinka kauan siitä miten mulla menee bucket listini suhteen. Seuraavassa nopeasti infottuna, mitä olen jo ehtinyt toteuttaa:

Lue uusia kirjoja

Opettele jotain uutta

Kehitä vanhaa taitoa / vanhoja taitoja

Käy festareilla

Keksi mitä teet vuonna 2016

Valmistu (?)

Järjestä kunnollinen brunssi ystävien kesken

Tee pyöräilyretki

Käy vaeltamassa

Laita hyvä kiertämään

Osta kunnolliset farkut

Tee raakakakku

Kokeile jokin aika kasvisruokavaliota

Käy treffeillä

Käy retkiluistelemassa

Kokeile uusia reseptejä

Kokeile uusia liikuntamuotoja

Ui meressä

Jotain olen siis ehtinyt jo kokeilemaan. Olen edelleen ruotsin kertauskurssilla virkistämässä muistia, mutta ei se kyllä kovin hyvin ole virkistynyt. Täytyisi vähän enemmän panostaa omalla ajalla ja vaikka mennäkin niille tunneille kerta olen sen kurssin maksanut. Sitten en ehtinyt ja sitten olin kipeä. Mitäs muuta voisin opetella? Ensi kesälle olen ottanut tavoitteeksi, että opettelen nyt vihdoin ja viimein frisbeegolfaamaan paremmin ja panostan tenniksen pelaamiseen. Näitä "taitoja" siis kehitetään kesällä. Juuri mitään taitoa ei siis ole, mutta ainakin on helppo kehittyä!

Luin kaksi uutta kirjaa heti kun vuosi vaihtui, mutta sitten se homma jämähti. Yksi ilta otin jo uuden kirjan käteeni, mutta sitten jokin muu (Gleen katsominen) vei voiton. Tavoitteena olisi edes yksi kirja vielä tälle keväälle lukea. Sitten kesällä ja syksyllä lisää. Toisesta lukemastani kirjasta voisinkin vähän tänne kirjoitella kunhan saan sen käsiini. Kaverini otti sen lainaan, joten vähän aikaa joutuu odottelemaan.

Ruoista sen verran, että joo kokeilin viisi päivää kasvisruokavaliota. Siitä kirjoitan myöhemmin lisää. Täytyy testata sitä vielä jossain välissä uudestaan kun vähän enemmän perehtyy mitä kaikkea sitä voisi kokkailla. Silloin testasinkin jo kahta uutta reseptiä ja toinen niistä oli aivan kaamea. YÖK! Noh, mutta olen muutenkin testaillut jotain uusia reseptejä ja ruokia. Olen nyt virallisesti hullaantunut bataattiin ja löytänyt terveellisemmän, nopeasti valmistettavan ällömakean herkun. Pitäisi perehtyä näihin enemmän sillä viikonlopun herkut ovat lähteneet vähän käsistä eikä niissä kyllä käytetä puhtaita raaka-aineita joihin mä kovasti välillä pyrin (aina kun muistan tätä asiaa miettiä). Tätä ällömakeaa reseptiä (täältä) kokeilin brunssilla ystävieni kanssa ja hekin tykkäsivät. Tässä se tulee:

Kaakaocashew-pallot

7 kuivattua taatelia

1/2 dl vettä

2 dl cashewpähkinöitä

3 rkl kaakaojauhetta

1 tl vaniljajauhetta

kookoshiutaleita

Liota taateleita puolessa desissä vettä muutama tunti. Hienonna cashewpähkinät blenderissä kaakaojauheen ja vaniljajauheen kanssa. Lisää sitten taatelit liotusvesineen. Muotoile haluamiasi palleroita taikinasta ja pyöräytä ne kookoshiutaleissa. Sitten vain jääkaappiin tekeytymään ja muutaman tunnin päästä herkku on valmis. 

Viimeiseen kohtaan "käy treffeillä" ei ole kommentoitavaa. Pitäähän sitä jotain salaisuuksia pitää, mutta tiedoksi, että ainakin olen käynyt treffeillä! Ainakin minä ne sellaisiksi laskin, pitää kysyä varmaan varmistus siltä toiselta osapuolelta. :D

Hyvää pääsiäistä kaikille! Ottakaa rennosti ja latailkaa akkuja.

-T

Parasta just nyt

Mulla alkoi kolme viikkoa sitten mun viimeinen harjoittelu ajalta. Opiskelen siis luokanopettajaksi ja sivuaineiden kautta myös yläkoulun uskonnon opettajaksi. Vaikka tykkään tosi paljon opettajan työstä, on harjoittelu tuonut mukanaan viimeisen viikon aikana aikamoista stressiä ja ärsytystä. Ajattelin sitten piristää itseäni tekemällä vähän listaa siitä, mikä on parasta just nyt.

Musiikki

Oon löytäny spotifysta muutaman listan lenkkejä varten ja sitä kautta mun oma juoksulista on täyttynyt uusilla kappaleilla. Ihmeellisen paljon noista saa voimaa. Yksi uusi tuttavuus omalla listalla on Asteen Himalaja. Ensivaikutelma biisistä ei ollut mikään paras, mutta kyllä ne sanat ainaki mäkitreeneissä tsemppas ja oon alkanut tykätä biisistä koko ajan enemmän ja enemmän.

"Mä nousen nousen nousen ylös huipulle. Kohti ääretöntä ja sen ylitse. Katson vielä kerran taakse. Mietin kuinka nyt oon heikko, mut mä kiipeän, vielä Himalajan"

Lisäksi musiikkiin liittyen ensi kesälle on sunnitteilla lähteä kavereiden kanssa jonnekin festareille. Ainakin naapuripaikkakunnan pienet festarit ovat varma juttu, mutta jokin isompi olis huikea kokea. Mielessä on muun muassa Ruisrock koska Ellie Goulding ja Pharrel Williams!

Kynsilakat

Oon jotenkin nyt hullaantunut kynsilakkoihin. Kauheasti tekis mieli ostaa omaan vaatekaappiin lisää täytettä, mutta oikein mitään ei meinaa löytyä kaupoista. Nyt sitten viitsin panostaa kynsilakkoihin, meikkeihin ja vähän koruihinkin. Kyllä pieni tyttömäinen hetki silloin tällöin piristää mieltä. Erityisesti kun kynsilakkoja löytyy nykyään niin ihanissa väreissä!

Yläkoululaiset

Musta tulee luokanopettajan lisäksi siis uskonnon opettaja yläkouluun. Vähän olin harjoittelun alussa skeptinen siitä miten tuon ikäluokan kanssa selviän. Perjantaina oli taas tunteja ja mietin et oonkohan tehny nyt ihan oikeen valinnan. Yläkoululaisetki osaa nimittäin olla niin hyviä tyyppejä! Oppilailta kuulee hyviä juttuja ja niiden kanssa voi jo vähän heittää huumoria. Sain myös kuulla perjantaina ohjaajalta, että toi ikäluokka tuntuu ihan olevan mulle just sopiva. Saimpa siitä vähän inspiraatiota taistella aineopinnot teologiasta loppuun. Saa nähdä minkä pätevyyden sitä seuraavaksi lukisi!

Päiväunet

Tarviiko tätä edes selittää? Sopivasti vielä oli uutinen iltalehdessä joku aika sitten, että päiväunet parantaa muistia. Empä sen tarkemmin selvittänyt miten tämä asia on tutkittu, mutta tässä ajatuksessa on hyvä elää. Mutta niin, harjottelu vie ihan hyvin energioita eikä noi seitsemältä heräämiset oikein ole mun juttu. Jos multa kysytään niin koulu vois tosiaan alkaa vasta sillon yhdeksältä.

Sulat tiet

 

Aivan ihanaa on se, että tiet on sulia. Juokseminen kannalta erityisesti, mutta muutenkin. Voi käyttää taas hyvällä omalla tunnolla tennareita eikä tarvitse niin paljon pelätä, että varpaat kastuu.

******

Tässä muutama juttu. Voisimpa koittaa tällaisen listauksen tehdä useamminkin. 

Huomenna palaan sitten kirjoittamaan loppuun mun bucket lististä kertovan postauksen. Ainakin yritys on kova. Kivaa lauantai-iltaa, mä painun varmaan kohta pehkuihin.

- T

kuvat www.weheartit.com

Some days are just harder than others

Olin valmistellut eilen kunnon vuodatuksen tänne siitä kuinka syvältä kaikki juoksemiseen liittyminen tällä hetkellä on. Tai oli. Tänään fiilis oli aivan erilainen. Tämä saattoi johtua ehkä siitä, että aurinko paistoi ja virkisti mieltä paljonkin. Lähdin sitten flunssan jälkeiselle ensimmäiselle lenkille ja hengissä selvittiin. 

Ajattelin kuitenkin eilisestä purkausesta jotain tänne jakaa. Kokonaisuudessaan sitä en tänne tule päästämään. Olen kuitenkin sitä mieltä, että pahoistakin päivistä tulee puhua. Eihän tämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista enkä halua sellaista kuvaa antaakaan. Sellaiset blogit itseäni vaan ärsyttää.

"Suurin ärsytyksen aihe on oma kroppani, joka ei meinaa pysyä ei sitten millään perässä eikä näköjään terveenä. -- Tähän päälle vielä taas kerran alkaneet polvivaivat, eikö näistä voisi jo päästä eroon? Jos nämä vielä kauan jatkuu eikä venyttely ja kuntoilu ala auttaa niin pitää kyllä varmaan ottaa fysioterapeuttiin yhteyttä. Kuitenkin on alkanut tuntua siltä, että mun kroppa ei ole kyllä tätä varten luotu. Juoksut saattaa loppua siihen kun pääsen maaliviivalta yli ja sitten pitää etsiä se oma juttu."

Olen kyllä edelleen tänä päivänä samaa mieltä, mun kroppaa ei ole ehkä tähän hommaan luotu. Toisaalta juttelin sunnuntaina veljeni kanssa puhelimessa. Hän oli ennen ajatellut kuulemma samalla tavalla, mutta tasaisen tappavalla treenillä se asenne on sitten muuttunut ja samalla kroppa tottunut. Saa nähdä, mutta kyllä musta tuntuu, että mun treenit ovat jossain muualla. Tätä pohdintaa lisää sitten kunhan pääsen sen puolimaratonin juoksemaan. Minua on peloteltu, että siihen jää koukkuun. Saa nähdä!

Eilinen paha fiilis on siis aika lailla poissa vaikka kyllä huomasin tuolla 5 km lenkillä, että flunssan vaikutuksen painaa. Henki ei pihise tässä tytössä vielä niin hyvin kuin ennen vuodelepoa. Ei se kuitenkaan mitään, sieltä se taas löytyy. Pystyn tänään kuitenkin taas ajattelemaan asioita isommassa kokonaisuudessa ja näkemään niitä positiivisiakin juttuja.

Tällaista tämä homma on. Välillä kulkee hyvin ja välillä on sitten vaikeita päiviä. Täytyy vaan muistaa ettei pidä kokonaan lannistua!

- T

Inspiroivat vaatteet

Inspiraatioota ja motivaatiota taas pukkaa. Niinkin naurettavaa kuin se on, voi vaatteet toimia joillakin ihmisillä motivaationa sinne salille tai lenkille lähtemiseen. Olen sen aikaisemmin jo tajunnut toimivan ihan hyvin omalla kohdallani. Uudet, pirteät salikamat päällä on vaan mukava lähteä salille. Vuosi sitten ostin uudet juoksukengät. Voi kun sitä motivaatiota olisi johonkin voinut säilöä! Silloin harmi vaan kengät eivät olleet omalle jalalleni kuitenkaan ne parhaimmat. Kanta-astujalle (josta yritän opetella ainakin juostessa pois!) ne eivät oikein soveltuneet.

Noh, perjantaina sitten kävin kummini kanssa vähän juhlimassa graduni valmistumista. Käytiin syömässä hyvin, jonka jälkeen mentiin teatteriin. Ennen sitä kuitenkin kävimme etsimässä kummilleni vähän tarvitsimiaan kankaita. Ehdotin sitten, että pistäydytäänkö Intersportissa ajatuksena käydä katsomassa minkälaisia kenkiä siellä oli tarjolla. Ajatuksenani on ollut nimittäin ostaa uudet kengät, koska edelliset eivät ole mitkään täydelliset jalalle ja lisäksi ne ovat aivan revenneet kiitos pyöräilyn. Lopulta lähdinkin kaupasta onnellisena uusien kenkien ostajana sillä sain uudet kengät lahjaksi. Kiitos kummille! Olisin kuulemma saanut rahaa kumminkin, jotka olisin kuitenkin laittanut uusiin kenkiin.

Ja voi kuinka innolla nyt odotan, että pääsen lenkille! Voisi tämä nuha ja flunssa lähteä nyt kokonaan hiiteen, että pääsen totuttelemaan uusiin kenkiin. Kyllä ne uudet varusteet voi vaan motivoida, uskokaa pois! Materialismionnellisuus kunniaan! 

Mulla on haaveissa vaikka mitä muitakin uusia juttuja, joita treenirintamalla tarvitsisin. En nykyään oikein muita vaatteita katsokaan kuin vain treenivaatteita. Odottelen kesää, jolloin heitän menemään suurimman osan vaatekaappini sisällöstä ja alan kasata kunnollista vaatevarastoa sekä tietysti ihania kesävaatteita.

Tuossa kuvassa nyt asioita, jotka tulee mieleen. Ehdottomasti ohut juoksutakki lämpimämmille kevätpäiville ja kylmemmille kesäpäiville. Haluaisin myös testata zero pointin kompressiotuotteita ja erityisesti säärystintä. Itsellä tällä hetkellä käytössä SOC:n kompressiosukka (siitä lisää myöhemmin). Haaveilen uusista salikengistä tai vaikka kävelykengistä tai ihan mistä vaan, että saisin Niken freet. Olen jotenkin nyt ihan hullaantunut niihin, kesti pitkään lämmetä niille. Haluaisin kovasti myös uuden sykemittarin. Mulla on tällä hetkellä yksi, mutta haluaisin sellaisen, jota voisin pitää arkena myös normaalisti kellona. Tämän hetkinen mittari ei nimittäi ole mikään kedon kaunein kukkanen. Viimeiseksi sitten kuva bikineistä. Jonkunlaisen uima-asun tai jonkinlaiset bikinit haluaisin kesälle hankkia. Vanhat alkaa jo kyllästyttää.

Tulipas kirjoitettua. Pointtini kuitenkin on se, että joitakin voi motivoida myös tällaiset ulkoiset asiat. Älkää ihmiset nyt herjatko. Jotkut haluaa myös panostaa näissä asioissa laatuun ja merkkeihin. Se on heidän asiansa. Itse panosta laatuun ja merkkiin erityisesti kengissä, koska jalat eivät ole leikin asia.

Motivoivaa tulevaa viikkoa kaikille!

- T

Päiväni Helsingissä

Nyt tulee vähän jälkijunassa tietoa meikäläisen reissusta pääkaupunkiseudulle. Olin tuossa pari viikkoa sitten käymässä Espoossa ja samalla tuli sitten käytyä Helsingissäkin päivän verran reissussa, tai no okei, se oli puolikas päivä. Samalla kävin vähän katselemassa toukokuun maisemia. Ei minulla ole oikeasti mitään tietoa mistä se puolimaratonin matka juostaan, mutta kyllä se vähän taas kasvatti intoa kun edes samalla paikkakunnalla kävi.

Olen ennen ollut todella innoissani aina kun pääsen Helsinkiin ja olin ihan muuttamassakin tuonne seudulle. En tiedä yhtään enää, että miksi. Yläasteella ja lukiossa siitä puhuttiin paljon ja kaikki oli aina innoissaan sinne lähdössä. Ehkä se tarttui minuun, mutta nykyään maalaistyttö minussa ei nää siinä kaupungissa mitään kovin erikoista ja ihmeellistä näe. En tiedä, että onko se nyt viime aikoina johtunut siitä, että olen ollut kaupungissa vain talvisaikaan. Myönnettäköön kuitenkin, että Helsingissä käyminen on mukavaa vaihtelua tällaiselle maalaistytölle/pikkukaupungin tytölle. En kuitenkaan haluaisi siellä asua ellen saisi jotain unelmaduunia. 

Helsingissä on kuitenki se todella hyvä puoli, että siellä on paljon ravintoloita ja kahviloita sekä tekemmistä. Katselin niitä muutamia kuvia, joita Helsingin puolella otin ja totesin, että ainakin olen syönyt hyvin. Melkein kaikki kuvat nimittäin littyivät ruokaan. Nappasin mä kuitenkin kuvan vähän salaa siitäkin kun kävin ekaa kertaa elämässäni Ateneumissa. Siellä sattuikin olemaan mukavasti Sibelius näyttely, joka oli kyllä kiva ja mielenkiintoinen. Eniten kuitenkin odotin niiden vanhojen suomalaisten klassikoiden näkemistä.

Pieneksi tavaksi pk-seudulla on muodostumassa sushitreffit. Kokeilin sushia ensimmäistä kertaa vakituisen treffikumppanini kanssa muutama vuosi takaperin. En tykännyt ihan hulluna, mutta jotenkin sitä vaan halusi lisää (ehkä siksi, koska se oli ja on sellaista trendiruokaa). Nyt söin neljättä kertaa ja kyllä mä vaan tykkään. On se aika namia. Ollaan käyty nyt aina eri paikoissa syömässä ja vielä olisi ainakin yksi kuulemma todella hyvä paikka jäljellä. Sitä reissua odotellessa siis! Haaveilen löytäväni myös jostain hyvän sushibuffetin, mitään vinkkejä tähän?

Kyllä muuten teki tuo reissu hyvää. Olin reissussa vain kaksi yötä, mutta tuntui, että olisin ollut viikon. Rentouduin aivan täysin. Pitää opetella tuollaista totaalirentoutumista ihan kotiviikonloppuinakin!

- T

Treeniviikot 7 & 8

Vihdoin selviän tänne asti. Kirjoittelen vähän etukäteen tästä viikosta, koska taas kerran olen ollut kipeänä eikä loppuviikosta tapahdu siis mitään uutta treenirintamalla. Minun piti tulla jo alkuviikosta viime viikon jutuista kirjoittelemaan, mutta flunssa ja harjoittelun alku veti sängyn pohjalle. Ja joo, tosiaan, mulla on alkanu mun viimeinen harjoittelu. Jännää, mutta siitä myöhemmin. Nyt näihin viikkoihin tai no oikeastaan viikon 7 treeneihin.

Tää viikko 8 onki menny sitten levätessä treeneistä. Toivottavasti ens viikolla pääsee taas lenkkipolulle, vaikka eihän se kunto viikossa rapistu kokonaan. Viikon 7 perjantainaki piti käydä lenkillä, mutta päätin käydä vaan salilla. Ihan hyvä, koska viikonloppu meni sitten aika flunssaisissa merkeissä kunnes tuli pahimmat päivät maanantai ja tiistai. Viikonloppuna en kauheasti ehtinyt levätä kun kauan odotetut kaverini tulivat käymään. Siitä vähän lisää kanssa myöhemmin. Rästissä on vaikka mitä päivityksiä, joten tällä viikolla pitää aktivoitua!

Eilen Instagramissa HCR:n tilille ilmestyi kuva, jossa luki 66 päivää jäljellä. KAUHEETA. Menin aika paniikkiin. Ei olisi tällaisille viikoille varaa, mutta nyt on pakko vaan malttaa parantua kokonaan ettei sitten sairastu uudestaan. Noh, tavoitteet pitää vaan mukauttaa sen mukaan miten ehtii juoksennella.

Suojautukaa siis kevätflunssilta!

- T

Ps. Ihana kevät on vihdoin täällä. Kuva viime keväältä.

Treeniviikot 5 & 6

Ilokseni itselleni ja ehkä muillekin voin sanoa, että nyt on taas päästy treeneissä eteenpäin. Viikot kolme ja neljä ei olleet kohdallani mukavaa luettavaa, mutta omasta mielestäni viikkojen viisi ja kuusi treenit ovat. JES!

Pidemmittä puheitta treenien pariin:

Viikon 5 kohdalla on pieni virhe keskiviikon kohdalla. En jaksanut alkaa säätää ja korjailla, koska paint. Todellisuudessa juoksin 59 min ja lenkki sisälsi kävelyä sekä kolme 2-4 minuutin spurttia. 

Erityisesti tästä viikosta (viikko 6 edelleen menossa) minulla on hyvä mieli. Torstaina lähdin käymään reissussa pääkaupunkiseudulla, mutta se ei sotkenut kuvioita. Torstai aamuna en kyllä olisi halunnut lähteä lenkkeilemään, mutta onneksi lähdin. Osanaan auttoi edellisen päivän postauksen kirjoittaminen (tsekkaa se otsikolla Run while you can). Tänään vielä uimaan niin viikko on pulkassa ja mulla hyvä mieli. Toivottavasti muillakin treeniviikot menneet mukavasti.

Tähän viikkoon loppuu mun Me naisten treenikalenteri. En ihan noudattanut sitä ohjelmaa, mutta ainakin melkein. Oli vähän sovellettava omien aikataulujen vuoksi. Siitä pääsi kyllä hyvin alkuun, mutta nyt luvassa on vähän muuta. Tämän sunnuntain aamupäivä onkin mennyt sitten erään kirjan parissa tällaisessa puuhassa. Kirjasta varmasti lisää myöhemmin, olen tykännyt siitä kovasti. Kuva löytyy myös instagramista (@tertsih), jonne postailen vähän enemmän kuvia matkan varrelta. 

Tuleva treeniohjelmani tuntuu aika hullulta ja siinä on enemmän tekemistä kuin vanhassa. Olin jo kirjoittamassa tähän, että "saa nähdä kuinka jaksaa". Tulinkin toisiin aatoksiin sillä: I can and I will. Palaillaan treenipäiväkirjan muodossa sitten myöhemmin, fiiliksiä varmaankin tulen kirjoittelemaan jo aikaisemmin.

Mukavaa tulevaa treeniviikkoa kaikille!

-T

Run while you can

Tänään salilta kotiin kävellessäni selasin instagram tiliäni ja silmiini osui seuraava kuva: 

Kuva on eräältä seuraamaltani instagram tililtä. Tästä en ole aikaisemmin kirjoittanut, mutta juoksijoiden kannattaa tuota seurata. Tosi kivoja ja motivoivia kuvia! Se ei kuitenkaan nyt ole tämän kirjoituksen pointti.

Juokseminen tuntuu monesti vastenmieliseltä silloin kun lenkille on lähdössä, mutta voisikohan kuvan näkökulma vähän muuttaa suhtautumista juoksuun ja yleisestikin urheiluun. Teen sitä, koska pystyn siihen. Harvoin tätä tulee ajateltua. Kannattaisi ottaa ilo irti urheilusta silloin siihen pystyy. Olen nähnyt vierestä kun eräs ystäväni sairastui niin pahasti, että urheilu on ollut poissa kuvioista jo monta kuukautta. Hän on todella aktiivinen ja monipuolinen urheilija. En kuitenkaan aikaisemmin ole tullut ajatelleeksi mistä hänen on täytynyt luopua. Nyt hän vihdoin ja viimein voi senkin hiljailleen aloitella. Toinen iso esimerkki tästä on Pekka Hyysalo, joka vammautui pahassa laskuonnettomuudessa. Äijä on joutunut opettelemaan kävelemisen uudestaan ja tavoitteena hänellä on juosta vielä joku päivä maratoni! Iso arvostus on minulla häntä kohtaan.

Tarkoitukseni ei nyt ole paasata siitä, että pitäisi tiedostaa juoksemisen ja urheilun olevan lahja. En halua valittaa miksi et urheile kun siihen fyysisesti olisit kykeneväinen. Ehkä tarkoitukseni on vaan antaa uusi näkökulma urheiluun ja liikkumiseen. Voin kertoa, että vaikka kuinka haluaisin näin ajatella koko ajan, niin en todellakaan ajattele. Lenkille lähtiessä voisi kuitenkin joskus vähän itseään muistuttaa, että hei sä pystyt siihen ja se on sulle mahdollista. Samoin kuin monessa muussakin asiassa kuin vain urheilussa. Miettikääpä sitä.

Tällaisia ajatuksia tänään.

-T

PS. Kannattaa tutustua Pekka Hyysaloon ja hänen Fight Backiin! Youtubesta taitaa vieläkin löytyä hänen haastattelunsa Sarasvuo ohjelmasta ja dokumentti hänen taistelustaan.

Crazy weekend

Mun piti tulla tänne kertoo mun huikeesta viikonlopusta ja sen aion tehdä. Olin perjantaista lauantaihin Turussa opettajaopiskelijoiden talvipäivillä ja olipa muuten älyttömän hauskaa! En ole nauranut hetkeen noin paljon ja noin antaumuksella. Kiitos kaikille mukanaolleille huikeesta reissusta. Ohjelmaahan talvipäivillä olisi perjantaillekin ollut vaikka kuinka, mutta ilta menikin sitten omalla majoituskoululla ennen kuin siirryimme iltabileisiin. Lauantaina kävin vielä katsomassa vähän "talvirieha" tunnelmaa (lunta ei ollut ollenkaan) ja moikkasin nopeasti kavereita ennen kuin menin vielä majoituskoululle. Oma talvipäivä taival loppui lauantaina kun lähdin junalla jatkamaan matkaa. Sunnuntaina oli vähän erilainen juhlapäivä. Kotipaikkakunnalla oli pienemmän porukan juhlat kun sain todistaa rakkaan ystäväni suurta päivää.

Pointti kuitenkin tässä postauksessa on se, että vaikka kuinka elää terveellisesti ja treenaa ja yrittää karkottaa kiloja tai mitä tahansa muuta, niin mielestäni tärkeää on joskus myös relata ja vaan keskittyä hauskanpitoon. Kyllä mä toisaalta lauantaina mietin, että mitä järkeä tässä nyt on. Ruokalista koostui noina kahtena päivänä oikeastaan vain sipsistä, karkista, hesemätöstä ja erilaisista juomista. Monesti kuitenkin sivuutin ajatukset toteamalle, että nää on talvipäivät ja nää on vaan kerran vuodessa. Totta sekin! Homma jatkui sunnuntaina sitten vielä niin, että menin vähän erilaisiin juhliin syömään voileipäkakkua, täytekakkua, kuivakakkua ym. Voi sitä herkuttelun määrää! Melkein kauhistuttaa. 

Mutta kuitenkin, I don't care. Olen onnellinen, että elämässäni olen vihdoin ja viimein päässyt siihen tilanteeseen, että en morkkistele sitä mitä olen syönyt. Katson eteenpäin ja teen valinnan, että pari päivää vedetään kevyemmin ja tasataan huono olo, joka herkuista on tullut. Ei se nyt maailmaa kaada kun en kuitenkaan tee tuollaista joka päivä enkä nykyään muutenkaan arkisin herkuttele ellei siihen ole kunnon aihetta (ja sen aiheen pitää oikeasti olla kunnollinen). Tässä päästään taas siihen tasapainoon, mistä olen jo aikaisemmin kirjoitellut.

Torstaihin asti etsin sitä tasapainoo kropalle terveellisimmillä valinnoilla. Tän viikon erityinen teema muutenkin on ne paremmat valinnat, joka oli uuden vuoden lupauksenikin. Viikonlopun herkku yliannostuksen jälkeen se voi ollakin helppoa.

-T

Ps. Anteeksi, mutta tämän tekstin sisältö kuvastaa kyllä tämän hetken olo tilaa. Väsymys painaa ja lujaa, joten tekstikään ei ole mitään priimaa. Mut you got the point, I know it.

Have fun working out

Monesti treenatessa tulee mentyä aivan veri suussa ja päässä soi valitusvirsi. Joskus ei vaan kulje ja ei tunnu kivalta. Annan itseni mennä tähän tilaan joskus, mutta kuitenkin mielestäni on tärkeää, että silti treenatessa voisi pitää hauskaa. Varsinkin salilla jalkapäivänä monesti tietoisesti menin sellaisella veret suussa mentaliteetilla, jotta treeni sujuisi hyvin. Mutta voi, että se oli myös nautollista ja ihanaa! Ihan taas tulee ikävä salille hikoilemaan...

Toisaalta, tarvitseeko aina olla hauskaa? Ja mikä määrittää mikä on hauskaa?

Mukavat treenit on oikeasti aika hankalia, koska monet treenit on fyysisesti vaan niin rankkoja, että hymy on kaukana. Tärkeä osa hauskuutta on myös se, että ei vaivu epätoivoon tai ala itseään pilkkaamaan. Ihan sama vaikka et nosta saman verran kuin vieressä treenaava ja ihan sama jos joku paahtaa ohi lenkkipolulla. Jos vertaat itseäsi liikaa muihin, treenistä voi mennä hauskuus. Lisäksi fysiikka ja terveys voi kärsiä "kyllä minäkin perhana jaksan nostaa 100kg penkistä" ja sitten huomaatkin olevasi pakkolevossa.

Miten sitten treenistä voi saada kivemman ja hauskemmat? No se pitää itse löytää. Ensinnäkin pitää itse löytää se mikä itsestä on kivaa. Jos itsensä rääkkääminen on kivaa niin fine. Jos taas kevyemmät treenit on kivoja niin sekin on ihan fine. Jos tykkäät enemmän toiminnallisesta treenistä niin jees. Jos tykkäät laitteista niin huippua. Kunhan löydät sen mikä itsestä on kivaa.

Itseni mielestä kivat treenit sisältää musiikkia ja sykettä nostavaa toimintaa. Toisaalta välillä on hauska vaan kokeilla ja epäonnistua ja nauraa. Kiva treeniviikko sisältää omalla kohdallani myös monipuolista liikkumista ja ah, salitreeniä. Tällä hetkellä valitettavasti en aivan täysin sitä kivointa mahdollista treenausta harrasta, mutta on tuokin onneksi kivaa.

Jos treeniviikot alkaa näyttää kokonaisuutena aika puuduttavilta, hirveiltä ja ihan vaan kamalilta niin kannattaa miettiä mikä mättää. Onko harjoittamasi laji sun juttu? Löytyisikö jostain sulle sopivampi laji? Tai saisitko höllättyä treeniä niin, että sinne väliin tulee jotain rentouttavampaa ja hauskempaa? Vai onko taustalla kenties jotain? Onko elämässä tapahtunut jotain sellaista, joka vaikuttaa fiilikseesi? Jos viikosta toiseen puurtaa väkisillä, veri suussa ja tunne on kamala, niin jopa motivaatio liikuntaan voi olla aika hakusessa. Omasta kokemusta voisin näin sanoa yläasteen ajoilta.

Täytyy kuitenkin muistaa, että hyvä fiilis on monen asian summa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Joskus on vaan huonoja viikkoja, aina ei nimittäin kaikki ole vain kivaa, mutta jos surkea treenifiilis vain jatkuu ja jatkuu niin homma kannattaa selvittää.

- T

Ps. En edelleenkään ole mikään ammattilainen. Kaikki kirjoittamani tekstit perustuu vain ja ainoastaan omaan kokemukseeni tai lukemiini artikkeleihin ja kirjoihin, jotka mainitsen tekstien yhteydessä erikseen.

Kuva: weheartit.com

Treeniviikot 3 & 4

Nyt täytyy sanoo, että mulla ei oo näistä kahesta viikosta treenien osalta teille kauheesti kerrottavaa ja sekös joku hävettää. Sekä hieman harmittaa. Toisaalta, se nostaa kyllä mulla motivaatiota ens viikkoon. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet melko poikkeuksellisia. Paljon on tapahtunut sellaista, mitä en olisi uskonut tapahtuvan. Se selviää teille ehkä joskus, mutta sanotaanko näin, että juokseminen on välillä unohtunut kokonaan. Ei siitä häämöttävästä toukokuusta pääse kyllä millään eroon, ei siinä, mutta joskus on vaan hypättävä elämän vietäväksi.

Ensi viikko mennään kuitenkin täysillä. Sen kunniaksi laitankin tähän postaukseen itselleni ja myös muille vähän motivoivia lausahduksia! Viikonloppu onkin täynnä taas sellaista ohjelmaa, että treenaamiset menee sivusuun. Niistä ajattelin sitten ihan kertoa, koska niin huippujuttuja tapahtuu. Lähden nimittäin 1799 muun opeopiskelijan kanssa Turkuun pariksi päiväksi ja viikonloppu huipentuu vähän erilaisen juhlinnan merkeissä. 

Nyt niihin treeniviikkoihin. Kyllä tuli muuten surkee fiilis kun tätä kuvaa teki. Tänään todellakin lähden kävelylle ja uimaan kuten olen suunnitellut.

Taustakuva täältä

Vaikka sanonkin nyt, että aion treenata hulluna ajatuksella "train insane or remane the same", niin täytyy nyt muistuttaa itseänikin, että hei. Kyllä sen treenaamisen silti hauskaa pitää olla. Tästä lisää ensi viikolla

Kovaa, mutta hauskaa, treeniviikkoa muillekin!

-T

Aamupuuro - paras puuro

Kuinka moni voi nostaa kätensä ylös ja todeta, että ei syö aamuisin aamupalaa? 

Minä olisin ollut yksi niistä pari vuotta sitten. En syönyt juuri koskaan aamupalaa ja se mitä söin ei ollut kovin järkevää. Söin vaan mitä sattui olemaan helposti tarjolla. 

Aloitin (kunnollisen) laihdutusprojektin toisena opiskeluvuotenani. Silloin etsin kunnollisen ruokavalion ja siihen kuului aamupala. Olin hiljalleen itseni siihen jo aiemmin totuttanut, mutta aamupala oli edelleen todella vaikea saada alas. Ruokavalioon sitten kuului puuro joka aamu. Olin syönyt pienenä kyllästymiseen saakka aamulla puuroa, kunnes siirryin muihin vaihtoehtoihin, joten puuron syönnin aloittaminen kauhistutti.

Yllättävän kivuttomasti puuron syönti aamuisin lähti sujumaan eikä mennyt kauaakaan kun aamu ei lähtenyt liikenteeseen ilman puuroa. Erilaisia vaihtoehtoja olen kokeillut ja kaikesta melkeimpä tykännyt. Ehdoton lempparini on edelleen mustikat, joita menin ostamaan nyt kaupasta. Niitä tuli suorastaan ikävä sillä äitin mustikat loppui pakastimesta joku aika sitten. Ei muuten ollu kaupan mustikat mitää verrattuna itse kerättyihin mustikoihin! Ajattelin, että tulen jakamaan muutamia erilaisia vaihtoehtoja tänne. Jos sieltä löytyy joku muuki puurofani niin saa jakaa ideoita. Uudet variaatiot kiinnostaa aina!

Ensimmäisenä vinkkinä on suklainen puuro, joka sopii nyt hyvin viikonlopun herkutteluihin. Kaurapuuron sekaan vähän kaakaojauhetta ja sokeria oman maun mukaan. On kyllä todella hyvää. Menee herkkuaamuina todella hyvin alas. Toinen vinkki on laittaa puuron sekaan kookosta! Harmi, että monikaan ei siitä tykkää, koska aikamoisen makuelämyksen siinä menettää. 

Kannattaa testata jo heti huomenna aamulla!

- T

Eka kerta salilla

En muista enää ihan ensimmäistä salitreeniäni koulun ulkopuolella. Kävimme joskus yläkoulussa jo koulumme salilla liikuntatunnilla ihmettelemässä mitä siellä voi tehdä. Muistan rakastuneeni jalkaprässiin ja selkäpenkkiin. Inhosin heti ensimmäisestä päivästä kaikkea mikä liittyy vatsalihaksiin ja ihmettelin mitä kaikkea taljoilla voi tehdä. Lukion puolella taisin sitten mennä paikkakuntani salille ihmettelemään lisää. Enhän minä siellä juuri mitään osannut tehdä, mutta silloin tuntui niin coolilta edes käydä siellä (nauran ääneen kun edes mietin niitä aikoja). Tärkeintä kuitenkin oli, että tein jotain!

Salitreenin aloittaminen voi olla vaikeaa. Mielestäni on helppo lähteä liikkeelle siitä, että hankkii kortin salille, jossa on ohjattuja treenejä ja ryhmäliikuntatunteja. Rutiinin saa mukavasti käyntiin kun käy pumpissa, combatissa tai circuit treeneissä. Pumpissa sitä paitsi saa hyvin rutiinia eri tekniikoihin (pitäis itsekin löytää tiensä sellaiselle tunnilla taas vähän kertaamaan..). Lisäksi joillekin se voi riittää, eihän sitä rautaa tarvitse lähteä nostelemaan salin puolelle jos omat tavoitteet täyttyy ryhmäliikunnoissa!

Nykyään Internetin mukava maailma antaa paljon vinkkejä siihen kuinka sinne salille pitäisi mennä. Minun vinkkini on, että ota vain härkää sarvista ja mene. Koita valita jokin sellainen ajankohta, että sali ei ole aivan ruuhkainen ja "möykyt" ovat poissa valtaamasta laitteita. Itselleni paras ajankohta täällä Savonlinnan salilla oli noin kymmenen tai kahden aikaan. Silloin oli sopivasti tilaa tehdä. Toinen vaihtoehto oli joinakin päivinä kahdeksan jälkeen illalla, mutta monesti silloin juuri myös salin "möykyt" olivat treenamassa (kaikella kunnioituksella siis tämä nimitys, kenenkään ei tarvitse loukkaantua).

Netistä voi saada vinkkiä myös siihen mitä siellä salilla tekisi. Kannatan kuitenkin, että kaverin kaverin kautta tai ihan vain salin kautta hankit itsellesi hieman ohjausta ja ohjelman jotta pääset alkuun. Parhaassa tapaksessa tietysti kaverisi on sellainen salihirmu, että hän osaa auttaa. 

kuvat weheartit.com

Olin unohtanut kokonaan sen kuinka hankalaa sinne salille hakeutuminen voi olla. Vaihdoin salia ekaa kertaa koko yliopistoaikanani ja olin aivan hukassa. Astuin uimahallin pieneen saliin ja olisin voinut lähteä saman tien pois. Pieni huone täynnä laitteita, jokaista vain yksi kappale ja hullusti väkeä. Omalla kohdallani ajankohta oli mitä surkein, mutta en ehtinyt muulloin. Siellä sitten ihmettelin uusia ja todella vanhoja laitteita sekä niiden toimintatapoja. Jonkinlaisen treenin sain tehtyä, mutta kyllä tuli ikävä omalle salilleni. Jospa tuohon kolmessa kuukaudessa tottuu. Sitä paitsi, käyn siellä ehkä kerran viikossa treenaamassa, joten pystyn elämään tämän kanssa. Ja vielä toinen sitä paitsi: kyllä sitä saa hyvät treenit aikaan vaikka minkälaisella salilla, mutta kontrasti entiseen oli vain todella suuri omalla kohdallani. 

Näytin salilla varmaan aivan peuralta ajovaloissa ihmetellessäni mitä kaikkea salilla saisi tehtyä. Näytin varmaankin juuri sellaiselta, että olen ensimmäistä kertaa salilla. Aluksi vähän nolotti, mutta sitten tajusin, että ihan kuin joku kauheasti tarkkailisi. So what? Samalla asenteella vaan sinne salille. Jostain kaikki ovat aloittaneet. :)

-T

Puhelin kourassa osa 1

wehearit.com

Nykyään treenaamisessa voi käyttää apunaan paljon pientä laitetta, joka jokaiselta aikuiselta tuntuu melkein löytyvän. Älypuhelimet ovat huippuja kavereita treenaaville ihmisille. Mihin sitä nykyään tarvitseekaan mitään kalenteria, paperia, vihkoja ja kyniä, kun kaiken voi tallentaa vain suoraan puhelimeen.

Okei, tämä nyt oli ehkä vähän kärjistettyä. Itse kuitenkin edelleen käytän kalenteria ja salitreenit saisi paremmin ylös kun kirjaisi vihkoon kaikki toistot ja käytetyt painot, mutta kun laiskuus. Ja voin sanoa, että kyllä siitä puhelimeenkin kirjaamisesta pystyy luistamaan...
   

Ajattelin esitellä joitakin applikaatioita, jotka näen itse hyödylliseksi. En tiedä, että löytyykö näitä kaikkia sovelluksia sitten ompuista tai windows -puhelimista, mutta ainakin play -kaupasta löytyy. Kaikki sovellukset joita esittelen eivät suinkaan käsittele vaan treenaamista, mutta siitä on helppo lähteä liikkeelle.
    

Lenkille lähtiessäni ensimmäisenä isken puhelimen paikantimen päälle ja etsin sovelluksen nimeltä sport tracker. Maailman helpoin tapa saada tietää kuinka pitkän matkan on kulkenut ja missä ajassa. Sovelluksesta on ilmainen versio, jossa kaiken tämän saa tietää. Lisäksi tietoon saa keskinopeuden ja maksiminopeuden. Viime kerralla kokeilin huvikseni sanallista palautetta. Asetin ilmoitusväliksi yhden kilometrin, mikä oli vähän lyhyemmällä lenkillä hyvä. Kilometrin välein englanniksi kuuluikin sitten lenkkiin kulunut aika, keskinopeus ja kierrosaika. Ainakin noin ekalla kerralla se oli oikein kivaa ja motivoivaa.
   

Jo ilmaisessa sovelluksessa on paljon kaikkea hyödyllistä, enkä varmasti ole kaikkeen edes ehtinyt tutustua, mutta haluaisin kuitenkin kovasti jo ladata maksullisen version. Silloin saisi määrättyä ohjelmaan tavoitteita ja kokeilla takaa-ajoa. Takaa-ajossa lähdettäisi samalle lenkille ja ilmeisesti katsottaisi pääseekö nopeammin.

Halutessaan voit myös jakaa omat treenisi muille sport trackerin käyttäjille. Matkan varrella otettuja kuvia voi myös jakaa samalla hetkellä. Itse en omia lenkkejäni ole halunnut jakaa. Mielenkiintoista on kuitenkin katsella missä muut ovat lenkkeilleet ja mitä matkoja niin voi saada uusia reittivinkkejä!
  

Suosittelen kokeilemaan sovellusta jos oman treenaamisen seuraaminen kiinnostaa. Uudessa päivityksessä mukaan on tullut paljon lisää lajeja, joten kaikkien treenien raportointi yhdellä ohjelmalla on aina vain helpompaa.
    

-T

Treeniviikot 1 & 2

Kuten jo aikaisemmin kirjoittelin, aloitin Me naiset -lehden mukaisen treeniohjelman puolimaratonia varten. Tuo ohjelma kestää kuusi viikkoa. Oma aikatauluni, viikonloppujen menot ja sää vaikuttavat jonkin verran treeniviikkojen suorittamiseen, mutta pyrin noudattamaan ohjelmaa suorastaan orjallisesti. Treeniohjelman lisäksi saatan käydä aika ajoin yliopiston eri liikuntatunneilla, mikä näkyy viikon liikuntakalenterissa.

Ensimmäinen viikko meni vähän penkin alle, kiitos mun jalkani. Oikeasti ohjelmassa oli tiistaille kävelyä ja hölkkää puolittain, mutta minähän sitten päätin heti alkaa hölkätä pienen alkukävelyn jälkeen (eli juoksin, koska se hölkkä vaan on niin vaikeaa). Siitä sitten oltiinkin levossa pitkän aikaa, eikä treeniviikosta tänne kirjoittaminen ollut kovin mukavaa. Kävin kyllä heti seuraavana päivänä pelaamassa salibandya yliopiston vuorolla, koska halusin testailla jalan kuntoa. Jätin kuitenkin yksipuolisen ja tasaisen tappavan hölkän pois loppuviikoksi.

Ensimmäinen treeniviikkoni näytti kuitenkin tältä:

Kuvat weheartit.com

Maanantai

vapaa

Tiistai

hölkkää ja vähän kävelyä 53 min/5,69 km

 

Keskiviikko

salibandy 1h 15 min (jalka kesti yllättävän hyvin)

Torstai & Perjantai

vapaa

Lauantai

kävely 5 km + kuntopiiri

Sunnuntai

hiihto 42 min/4,97 km

Tähän postaukseen isken perään nyt tämän toisen viikon saavutukseni. Maanantaina kävin testailemassa miten jalka saattaisi kestää. 10 min juoksu onnistui näppärästi, vähän kipua oli jäljellä, kuten sunnuntaina ja lauantaina hiihtäessä ja kävellessä. Rohkeasti lähdin testauksen jäljiltä tiistaina lenkille, jonka jälkeen venytin huolella etureisiä ja pakaroita. Hiljalleen kipu onkin tällä viikolla hävinnyt. Venytys oli onneksi tällä kertaa tähän vaivaan helpotus!

Maanantai

 kävelyä ja hölkkää (testi reissu), 32 min/3,33

Tiistai

lenkki 32 min/4 km/7,4 km/h

Keskiviikko

vapaa

Torstai

kiihtyvä lenkki 59 min/7,22km

Perjantai

vapaa

Lauantai

kevyttä hölkkää 1 h 17min/8,97 km/7km/h

Sunnuntai

vapaa

Torstain lenkki oli kaikista haasteellisin. Kiihtyvä lenkki tarkoittaa siis sitä, että vauhti nousee tunnin lenkin aikana hiljalleen. Itse tein tällä kertaa niin, että kävelin ensin 15 min. Sen jälkeen menin kevyttä hölkkää 15 min (syke reilusti alle 150). Seuraavat 150 min taas hieman kovempaa (Sykealue 150-160). Viimeinen vartti meni sitten tuskaillessa ja koitin vähän vauhtia aina lisätä enkä sykettä kauheasti vilkuillut, koitin kuunnella omaa vartaloani. Viimeiset kolme minuuttia menin oikeastaan niin kovaa kuin vain jaksoin. Lenkin loputtua tunne jaloissa oli todella outo, kun tuntui, että jalat olisivat vaan halunneet jatkaa matkaa juosten. Jotenkin kuitenkin kävelin kotiin venyttelemään.

Tällaista tällä kertaa. Toisen peräkkäisen mässäilyviikonlopun jälkeen odotan innolla tulevaa treeniviikkoa terveen jalan kanssa. 

-T

Maailman vaikein laji

Kevyt hölkkä. Näin mulla lukee treeniohjelmassa ja kalenterissa tasaisin väliajoin. Muun muassa tänään täällä kotimaisemissa kävin tällä kevyellä hölkällä (olen taas kerran äidin jääkaapilla). Tunnin ja vartin verran sopivalla sykkeellä, mielellään jossain 140 ja 150 välillä, viilettelin menemään. Voin kertoa, että se jos mikä on vaikeaa. Miten malttaa olla juoksematta?!

Aikaisemmin tämä hölkkääminen on unohtunut aivan kokonaan. Juuri sen vaikeuden takia. Se tuntuu niin järkyttävän hitaalta ja mieleni tekee mieli juosta kirmata kovempaa niin, että sykkeet nousee 160 tuntumaan ja joskus yli. Tuntuu, että sama olisi kävellä kun vauhti on hölkätessä samaa luokkaa. (eihän se aivan täysin oikeasti ole) Meno on todella hidasta ja turhautuminen on aina todella lähellä. Tänäänkin vauhtini oli hidasta, mutta vihdoin ja viimein mulla on uusi asenne: En mieti enää niin paljon sitä kuinka pitkälle pääsen missäkin ajassa ja sitten masennu kun tajuan kuinka kauan siihen puolimaratoniin menee. Tällä kertaa keskityn ajatukseen, että tällä tavalla se kunto kohoaa. Peruskestävyyden on oltava parempi, jotta vauhtikestävyyttä voi puolimaratonin lähestyessä alkaa kasvattaa.

Olen todella iloinen siitä, että asenteeni todella alkaa muuttaa muotoaan. Ei pelkästään tätä juoksemista ja puolimaratonia kohtaan, vaan ihan kaikkea kohtaan. Tämän kuulin myös kaveriltani. Olen aivan uudella asenteella liikkeellä. Enää en liikaa pelkää epäonnistumista vaan keskityn enemmän tekemiseen ja tavoitteeseen pääsemiseen. Eikä se haittaa vaikka aikaa menee vähän enemmän sen tavoitteen saavuttamiseen. Jos en toukokuussa ylitä maaliviivaa alle tavoiteaikani, voin kokeilla sitä sitten myöhemmin uudelleen. 

New year, new me.

Vai miten se meni? 

It's all about the balance

Kävin ystäväni kanssa kävelyllä viikonloppuna kotopuolessa ollessani. Juttelemme melkein aina nykyään hyvinvoinnista ja liikunnasta molempien omien projektien vuoksi. Tällä kertaa oikeasti jauhoimme tuosta teemasta koko viiden kilometrin kävelyn ajan. Keskustelumme oli todella hedelmällistä ja jopa terapeuttista.

Tärkein asia, joka mieleeni nousi keskustelun aikana oli balanssi, tasapaino. Elämässä pitäisi löytää mukava tasapaino niin, että ihminen tuntee olonsa hyväksi. Itselläni tähän tasapainoon kuuluu sopiva määrä herkuttelua viikonloppuisin ja tarkempaa ruokavaliota arkena. Sopiva määrä urheilua tasapainottamaan televisio- ja elokuvaintohimoni. Sopivasti yksinäänoloa ja sopiva määrä sosiaalista elämää. Vaikein balanssi on ehdottomasti löytää herkuttelun ja ruokailun suhteen.

Osa asioista tulee automaattisesti hyvässä balanssissa. Loppujen lopuksi itsensä kuunteleminen ja balanssin löytäminen on itseasiassa hankalaa, mutta kun sen löytää kannattaa siitä pitää kynsin ja hampain kiinni. Itse olen nyt herkkuviikonloppujen vuoksi muun muassa välttynyt pahemman luokan morkkiksilta (letut erään viikonlopun lettukesteiltä). Ennen koin kauheaa morkkista arkena kun mässäilin vähän turhankin paljon. Enää ei sitä tarvitse potea kun tietää, että viikolla on syönyt hyvin ja herkuttelu pysyy vain niissä parissa päivässä. Herkkujen määrässä kyllä vain pitäisi se balanssi vielä löytää, nimittäin tänä viikonloppuna homma meni vähän överiksi eikä oloni ole mitenkään kauhean hyvä. Olo on suorastaan ällöttävä, eikä tämä johdu ollenkaan morkkisesta vaan siitä mitä olen kroppaani änkenyt. Huomaan mistä se huono olo ja väsymys ovat tulleet aikaisemminkin..

En tiedä, saiko tästä mitään irti, mutta ehkä tämä herätti teitä vähän miettimään. Mä ainakin jään tätä vielä miettimään.

-T

Kropan ehdoilla

Tän viikon piti olla se viikko, kun mä iloisesti tulen kirjoittamaan tänne treenien kunnollisesta startista. Mun piti tulla kirjoittamaan onnistuneesta treeniviikosta ja hyvästä fiiliksestä. Piti tulla kirjoittamaan siitä kuinka pakkasesta huolimatta laitoin lenkkitossut jalkaa ja saavutin päivän tavoitteen. Toisin kävi, en tullut kirjoittamaan mitään, koska tämä ei toteutunut. 

Tiistaina oli ensimmäisen treeniohjelmaan kuuluvan lenkin vuoro. Kipeänä olon takia en ollut puoleentoista viikkoon käynyt juoksemassa yhtään askelta. Varmaan pakkasesta johtuen juoksin normaalia kovempaa. Lähtiessä toinen jalka tuntui vähän jäykältä, mutta en antanut sen välittää. Vähän verryttelyä ja kävelyä alle ja eikun menoksi. Happi meinasin loppua puolen tunnin kohdalla vauhdin ja pakkasen vuoksi, joten kävelin sitten loppumatkan. Muistin jopa venytellä ja menin hyvällä fiiliksellä nukkumaan.

Seuraavana päivänä heräsin ja nousin sängystä. Kaikki ei ollutkaan ihan normaalia. Oikean polven seudulle koski aivan vietävästi. Ihmettelin kipua pitkin päivää ja lopulta jalkaterapeutti -kaverille menin jalkaa näyttämään. Saimpa selville, että meitsi kävelee ja juoksee väärin: ylitaitan mun jalkoja niin, että jalat siitä tietysti rasittuu. Takareidet on vielä niin paljon löysemmät verrattuna tiukkoihin etureisiin, että yhtälö ei kuulosta jalkojen kannalta yhtään hyvältä. Saimpa sitten teipit jalkaan, että en enää pahemmin jalkaa rasittaisi.

Tästä alkaakin sitten takareisien (ja yleisesti jalkojen) reenaaminen ja etureisien ja pakaroiden venyttäminen, jotta tuota kipua ei tulisi enää uudestaan. Että sellainen viikko. Viikonloppuna kotona käydessä sitten kävin viisi kilsaa kävelemässä ja kipu tuli viime metreillä hiljalleen taas takaisin. Tänään sunnuntaina kävin viisi kilsaa hiihtelemässä perinteisellä tyylillä eikä samanlaisesta kivusta ollut enää juuri tietoakaan. Huomenna onkin edessä täysi lepopäivä ja siitä jos alottaisi nyt kävelyllä ja venyttelyllä.

Tämä kuulostaa tosi dramaattiselta, mutta kyllä tuli todella sellainen olo, että ei mun kuulu edes sitä puolimaratonia juosta kun mikään ei puolla tätä treenausta. Onneksi on kuitenkin vielä aikaa ja kyllähän tässä vielä sisuuntuu. Sitä pitää vaan tavoitteita muokata kunnon mukaan kunhan toukokuu lähenee.

Enjoy

 
Päätin jatkaa viikonlopun verran lomaani. Minun pitäisi lukea tenttiin. Minun pitäisi varmaankin perehtyä graduuni. Minun pitäisi tehdä aika paljon kaikkea. Lauantaina päätin, että rentoudun ja teen mitä huvittaa. Heräsin tänään sunnuntaina ja totesin, että tenttikirjat saa lentää seinään tänäänkin.

Tein aamupalani ja vilkaisin dvd-hyllyäni. Olen ikävästi pettänyt sitä netflixin kanssa. Katselin koteloita ja silmäni osuivat aina vain yhteen. Tänään tuo elokuva oli Eat, Pray, Love - elämää etsimässä

Elokuva pisti sitten miettimään. Päähenkilö pohtii jo elokuvan alussa paljon omaa elämäänsä. Hän tulee siihen tulokseen ettei osaa nauttia elämästään ja pelkää juuttuvansa paikalleen. Pystyn hyvin paljon samaistumaan tähän. Tuntuu, että olen jumissa enkä osaa nauttia elämästä. Päivät ovat hyvin samanlaisia, enkä kauheasti tee sellaisia asioita joista nautin. Noin, sanoin sen ääneen. Helpottavaa.

Viime vuonna tavoitteenani oli löytää onnellisuus, mikä osoittautui todella vaikeaksi. Voiko sitä edes oikeasti löytää? Lopulta päädyin siihen, että täytyisi nauttia omasta elämästä ja olla sopivasti onnellinen niin kuin Robin laulaa. Siihen kyllä pystyy kaikki, olen siitä varma, kunhan vain katsoo elämää oikealla tavalla ja aukaisee silmät. Tänä vuonna voisin opetella nauttimaan ja olemaan hetkessä sekä yrittää päästä yli syyllisyydestä jos vaikka syö liikaa karkkia tai kakkua. Pitäisi opetella kuuntelemaan itseään, omaa vartaloaan mikä sille on hyväksi, mutta myös samalla täytyisi opetella kuuntelemaan ja katsomaan mitä ympärillä tapahtuu. Nykyään on liian helppo piiloutua muun muassa kännykän taakse, jolloin hienot hetket voivat mennä ohi. Joskus tekisi hyvää lähteä lenkillekin ilman kuulokkeita, ettei sulje elämästään luonnon omaa äänimaisemaa.

Mieleeni jäi todella vahvasti joululomalta eräs kohtaaminen. Pitkästä aikaa näin ystävääni ja hän totesi jotain siihen suuntaan, että näytän nauttivan elämästäni. Tämän kuvan hän oli saanut sosiaalisen median kautta. Naurahdin hänelle, että siltä se voi sosiaalisen median välityksellä näyttää. En sano, että elämäni ei olisi kivaa tai että en nautiskele. Osaan minä sitäkin, aina välillä, mutta sitä saisi olla paljon enemmän. Sosiaalisen median taakse jää paljon asioita, joita ei halua kaikille ääneen sanoa. Elämä voi näyttäytyä erilaisena, iloisena ja onnellisena ja taakse voi kätkeytyä hyvin paljon murhetta, ongelmia ja vaikeita päätöksiä.

Toisaalta tällaisesta sosiaalisen median käytöstä voi ottaa oppia omaan elämään. Vaikka ihminen joutuu paljon pohtimaan vaikeitakin asioita ja kokea surua, voi hän silti tiedostaa omasta elämästään niitä iloisia ja onnellisia asioita. Ilo ja onni pitäisi ottaa vastaan. Tälle on englanniksi mielestäni parempi sana "embrace". Joten ihmiset, embrace happiness.

Tämän kaiken oppimiseen voi mennä vaikka kuinka kauan, mutta toisaalta elämä on yksi suuri pitkä matka. Aikaa on. Kyllä sen jossain vaiheessa siirtyy kunnolla omaan tajuntaan. Menipäs tämä näin syvälliseksi sunnuntain kunniaksi, mutta tällaista elämä on.  Tässä loppuun vähän piristystä ja teemaan sopivaa musaa.

-T