Tänään salilta kotiin kävellessäni selasin instagram tiliäni ja silmiini osui seuraava kuva:
Kuva on eräältä seuraamaltani instagram tililtä. Tästä en ole aikaisemmin kirjoittanut, mutta juoksijoiden kannattaa tuota seurata. Tosi kivoja ja motivoivia kuvia! Se ei kuitenkaan nyt ole tämän kirjoituksen pointti.
Juokseminen tuntuu monesti vastenmieliseltä silloin kun lenkille on lähdössä, mutta voisikohan kuvan näkökulma vähän muuttaa suhtautumista juoksuun ja yleisestikin urheiluun. Teen sitä, koska pystyn siihen. Harvoin tätä tulee ajateltua. Kannattaisi ottaa ilo irti urheilusta silloin siihen pystyy. Olen nähnyt vierestä kun eräs ystäväni sairastui niin pahasti, että urheilu on ollut poissa kuvioista jo monta kuukautta. Hän on todella aktiivinen ja monipuolinen urheilija. En kuitenkaan aikaisemmin ole tullut ajatelleeksi mistä hänen on täytynyt luopua. Nyt hän vihdoin ja viimein voi senkin hiljailleen aloitella. Toinen iso esimerkki tästä on Pekka Hyysalo, joka vammautui pahassa laskuonnettomuudessa. Äijä on joutunut opettelemaan kävelemisen uudestaan ja tavoitteena hänellä on juosta vielä joku päivä maratoni! Iso arvostus on minulla häntä kohtaan.
Tarkoitukseni ei nyt ole paasata siitä, että pitäisi tiedostaa juoksemisen ja urheilun olevan lahja. En halua valittaa miksi et urheile kun siihen fyysisesti olisit kykeneväinen. Ehkä tarkoitukseni on vaan antaa uusi näkökulma urheiluun ja liikkumiseen. Voin kertoa, että vaikka kuinka haluaisin näin ajatella koko ajan, niin en todellakaan ajattele. Lenkille lähtiessä voisi kuitenkin joskus vähän itseään muistuttaa, että hei sä pystyt siihen ja se on sulle mahdollista. Samoin kuin monessa muussakin asiassa kuin vain urheilussa. Miettikääpä sitä.
Tällaisia ajatuksia tänään.
-T
PS. Kannattaa tutustua Pekka Hyysaloon ja hänen Fight Backiin! Youtubesta taitaa vieläkin löytyä hänen haastattelunsa Sarasvuo ohjelmasta ja dokumentti hänen taistelustaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti