Parasta just nyt

Mulla alkoi kolme viikkoa sitten mun viimeinen harjoittelu ajalta. Opiskelen siis luokanopettajaksi ja sivuaineiden kautta myös yläkoulun uskonnon opettajaksi. Vaikka tykkään tosi paljon opettajan työstä, on harjoittelu tuonut mukanaan viimeisen viikon aikana aikamoista stressiä ja ärsytystä. Ajattelin sitten piristää itseäni tekemällä vähän listaa siitä, mikä on parasta just nyt.

Musiikki

Oon löytäny spotifysta muutaman listan lenkkejä varten ja sitä kautta mun oma juoksulista on täyttynyt uusilla kappaleilla. Ihmeellisen paljon noista saa voimaa. Yksi uusi tuttavuus omalla listalla on Asteen Himalaja. Ensivaikutelma biisistä ei ollut mikään paras, mutta kyllä ne sanat ainaki mäkitreeneissä tsemppas ja oon alkanut tykätä biisistä koko ajan enemmän ja enemmän.

"Mä nousen nousen nousen ylös huipulle. Kohti ääretöntä ja sen ylitse. Katson vielä kerran taakse. Mietin kuinka nyt oon heikko, mut mä kiipeän, vielä Himalajan"

Lisäksi musiikkiin liittyen ensi kesälle on sunnitteilla lähteä kavereiden kanssa jonnekin festareille. Ainakin naapuripaikkakunnan pienet festarit ovat varma juttu, mutta jokin isompi olis huikea kokea. Mielessä on muun muassa Ruisrock koska Ellie Goulding ja Pharrel Williams!

Kynsilakat

Oon jotenkin nyt hullaantunut kynsilakkoihin. Kauheasti tekis mieli ostaa omaan vaatekaappiin lisää täytettä, mutta oikein mitään ei meinaa löytyä kaupoista. Nyt sitten viitsin panostaa kynsilakkoihin, meikkeihin ja vähän koruihinkin. Kyllä pieni tyttömäinen hetki silloin tällöin piristää mieltä. Erityisesti kun kynsilakkoja löytyy nykyään niin ihanissa väreissä!

Yläkoululaiset

Musta tulee luokanopettajan lisäksi siis uskonnon opettaja yläkouluun. Vähän olin harjoittelun alussa skeptinen siitä miten tuon ikäluokan kanssa selviän. Perjantaina oli taas tunteja ja mietin et oonkohan tehny nyt ihan oikeen valinnan. Yläkoululaisetki osaa nimittäin olla niin hyviä tyyppejä! Oppilailta kuulee hyviä juttuja ja niiden kanssa voi jo vähän heittää huumoria. Sain myös kuulla perjantaina ohjaajalta, että toi ikäluokka tuntuu ihan olevan mulle just sopiva. Saimpa siitä vähän inspiraatiota taistella aineopinnot teologiasta loppuun. Saa nähdä minkä pätevyyden sitä seuraavaksi lukisi!

Päiväunet

Tarviiko tätä edes selittää? Sopivasti vielä oli uutinen iltalehdessä joku aika sitten, että päiväunet parantaa muistia. Empä sen tarkemmin selvittänyt miten tämä asia on tutkittu, mutta tässä ajatuksessa on hyvä elää. Mutta niin, harjottelu vie ihan hyvin energioita eikä noi seitsemältä heräämiset oikein ole mun juttu. Jos multa kysytään niin koulu vois tosiaan alkaa vasta sillon yhdeksältä.

Sulat tiet

 

Aivan ihanaa on se, että tiet on sulia. Juokseminen kannalta erityisesti, mutta muutenkin. Voi käyttää taas hyvällä omalla tunnolla tennareita eikä tarvitse niin paljon pelätä, että varpaat kastuu.

******

Tässä muutama juttu. Voisimpa koittaa tällaisen listauksen tehdä useamminkin. 

Huomenna palaan sitten kirjoittamaan loppuun mun bucket lististä kertovan postauksen. Ainakin yritys on kova. Kivaa lauantai-iltaa, mä painun varmaan kohta pehkuihin.

- T

kuvat www.weheartit.com

Some days are just harder than others

Olin valmistellut eilen kunnon vuodatuksen tänne siitä kuinka syvältä kaikki juoksemiseen liittyminen tällä hetkellä on. Tai oli. Tänään fiilis oli aivan erilainen. Tämä saattoi johtua ehkä siitä, että aurinko paistoi ja virkisti mieltä paljonkin. Lähdin sitten flunssan jälkeiselle ensimmäiselle lenkille ja hengissä selvittiin. 

Ajattelin kuitenkin eilisestä purkausesta jotain tänne jakaa. Kokonaisuudessaan sitä en tänne tule päästämään. Olen kuitenkin sitä mieltä, että pahoistakin päivistä tulee puhua. Eihän tämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista enkä halua sellaista kuvaa antaakaan. Sellaiset blogit itseäni vaan ärsyttää.

"Suurin ärsytyksen aihe on oma kroppani, joka ei meinaa pysyä ei sitten millään perässä eikä näköjään terveenä. -- Tähän päälle vielä taas kerran alkaneet polvivaivat, eikö näistä voisi jo päästä eroon? Jos nämä vielä kauan jatkuu eikä venyttely ja kuntoilu ala auttaa niin pitää kyllä varmaan ottaa fysioterapeuttiin yhteyttä. Kuitenkin on alkanut tuntua siltä, että mun kroppa ei ole kyllä tätä varten luotu. Juoksut saattaa loppua siihen kun pääsen maaliviivalta yli ja sitten pitää etsiä se oma juttu."

Olen kyllä edelleen tänä päivänä samaa mieltä, mun kroppaa ei ole ehkä tähän hommaan luotu. Toisaalta juttelin sunnuntaina veljeni kanssa puhelimessa. Hän oli ennen ajatellut kuulemma samalla tavalla, mutta tasaisen tappavalla treenillä se asenne on sitten muuttunut ja samalla kroppa tottunut. Saa nähdä, mutta kyllä musta tuntuu, että mun treenit ovat jossain muualla. Tätä pohdintaa lisää sitten kunhan pääsen sen puolimaratonin juoksemaan. Minua on peloteltu, että siihen jää koukkuun. Saa nähdä!

Eilinen paha fiilis on siis aika lailla poissa vaikka kyllä huomasin tuolla 5 km lenkillä, että flunssan vaikutuksen painaa. Henki ei pihise tässä tytössä vielä niin hyvin kuin ennen vuodelepoa. Ei se kuitenkaan mitään, sieltä se taas löytyy. Pystyn tänään kuitenkin taas ajattelemaan asioita isommassa kokonaisuudessa ja näkemään niitä positiivisiakin juttuja.

Tällaista tämä homma on. Välillä kulkee hyvin ja välillä on sitten vaikeita päiviä. Täytyy vaan muistaa ettei pidä kokonaan lannistua!

- T

Inspiroivat vaatteet

Inspiraatioota ja motivaatiota taas pukkaa. Niinkin naurettavaa kuin se on, voi vaatteet toimia joillakin ihmisillä motivaationa sinne salille tai lenkille lähtemiseen. Olen sen aikaisemmin jo tajunnut toimivan ihan hyvin omalla kohdallani. Uudet, pirteät salikamat päällä on vaan mukava lähteä salille. Vuosi sitten ostin uudet juoksukengät. Voi kun sitä motivaatiota olisi johonkin voinut säilöä! Silloin harmi vaan kengät eivät olleet omalle jalalleni kuitenkaan ne parhaimmat. Kanta-astujalle (josta yritän opetella ainakin juostessa pois!) ne eivät oikein soveltuneet.

Noh, perjantaina sitten kävin kummini kanssa vähän juhlimassa graduni valmistumista. Käytiin syömässä hyvin, jonka jälkeen mentiin teatteriin. Ennen sitä kuitenkin kävimme etsimässä kummilleni vähän tarvitsimiaan kankaita. Ehdotin sitten, että pistäydytäänkö Intersportissa ajatuksena käydä katsomassa minkälaisia kenkiä siellä oli tarjolla. Ajatuksenani on ollut nimittäin ostaa uudet kengät, koska edelliset eivät ole mitkään täydelliset jalalle ja lisäksi ne ovat aivan revenneet kiitos pyöräilyn. Lopulta lähdinkin kaupasta onnellisena uusien kenkien ostajana sillä sain uudet kengät lahjaksi. Kiitos kummille! Olisin kuulemma saanut rahaa kumminkin, jotka olisin kuitenkin laittanut uusiin kenkiin.

Ja voi kuinka innolla nyt odotan, että pääsen lenkille! Voisi tämä nuha ja flunssa lähteä nyt kokonaan hiiteen, että pääsen totuttelemaan uusiin kenkiin. Kyllä ne uudet varusteet voi vaan motivoida, uskokaa pois! Materialismionnellisuus kunniaan! 

Mulla on haaveissa vaikka mitä muitakin uusia juttuja, joita treenirintamalla tarvitsisin. En nykyään oikein muita vaatteita katsokaan kuin vain treenivaatteita. Odottelen kesää, jolloin heitän menemään suurimman osan vaatekaappini sisällöstä ja alan kasata kunnollista vaatevarastoa sekä tietysti ihania kesävaatteita.

Tuossa kuvassa nyt asioita, jotka tulee mieleen. Ehdottomasti ohut juoksutakki lämpimämmille kevätpäiville ja kylmemmille kesäpäiville. Haluaisin myös testata zero pointin kompressiotuotteita ja erityisesti säärystintä. Itsellä tällä hetkellä käytössä SOC:n kompressiosukka (siitä lisää myöhemmin). Haaveilen uusista salikengistä tai vaikka kävelykengistä tai ihan mistä vaan, että saisin Niken freet. Olen jotenkin nyt ihan hullaantunut niihin, kesti pitkään lämmetä niille. Haluaisin kovasti myös uuden sykemittarin. Mulla on tällä hetkellä yksi, mutta haluaisin sellaisen, jota voisin pitää arkena myös normaalisti kellona. Tämän hetkinen mittari ei nimittäi ole mikään kedon kaunein kukkanen. Viimeiseksi sitten kuva bikineistä. Jonkunlaisen uima-asun tai jonkinlaiset bikinit haluaisin kesälle hankkia. Vanhat alkaa jo kyllästyttää.

Tulipas kirjoitettua. Pointtini kuitenkin on se, että joitakin voi motivoida myös tällaiset ulkoiset asiat. Älkää ihmiset nyt herjatko. Jotkut haluaa myös panostaa näissä asioissa laatuun ja merkkeihin. Se on heidän asiansa. Itse panosta laatuun ja merkkiin erityisesti kengissä, koska jalat eivät ole leikin asia.

Motivoivaa tulevaa viikkoa kaikille!

- T

Päiväni Helsingissä

Nyt tulee vähän jälkijunassa tietoa meikäläisen reissusta pääkaupunkiseudulle. Olin tuossa pari viikkoa sitten käymässä Espoossa ja samalla tuli sitten käytyä Helsingissäkin päivän verran reissussa, tai no okei, se oli puolikas päivä. Samalla kävin vähän katselemassa toukokuun maisemia. Ei minulla ole oikeasti mitään tietoa mistä se puolimaratonin matka juostaan, mutta kyllä se vähän taas kasvatti intoa kun edes samalla paikkakunnalla kävi.

Olen ennen ollut todella innoissani aina kun pääsen Helsinkiin ja olin ihan muuttamassakin tuonne seudulle. En tiedä yhtään enää, että miksi. Yläasteella ja lukiossa siitä puhuttiin paljon ja kaikki oli aina innoissaan sinne lähdössä. Ehkä se tarttui minuun, mutta nykyään maalaistyttö minussa ei nää siinä kaupungissa mitään kovin erikoista ja ihmeellistä näe. En tiedä, että onko se nyt viime aikoina johtunut siitä, että olen ollut kaupungissa vain talvisaikaan. Myönnettäköön kuitenkin, että Helsingissä käyminen on mukavaa vaihtelua tällaiselle maalaistytölle/pikkukaupungin tytölle. En kuitenkaan haluaisi siellä asua ellen saisi jotain unelmaduunia. 

Helsingissä on kuitenki se todella hyvä puoli, että siellä on paljon ravintoloita ja kahviloita sekä tekemmistä. Katselin niitä muutamia kuvia, joita Helsingin puolella otin ja totesin, että ainakin olen syönyt hyvin. Melkein kaikki kuvat nimittäin littyivät ruokaan. Nappasin mä kuitenkin kuvan vähän salaa siitäkin kun kävin ekaa kertaa elämässäni Ateneumissa. Siellä sattuikin olemaan mukavasti Sibelius näyttely, joka oli kyllä kiva ja mielenkiintoinen. Eniten kuitenkin odotin niiden vanhojen suomalaisten klassikoiden näkemistä.

Pieneksi tavaksi pk-seudulla on muodostumassa sushitreffit. Kokeilin sushia ensimmäistä kertaa vakituisen treffikumppanini kanssa muutama vuosi takaperin. En tykännyt ihan hulluna, mutta jotenkin sitä vaan halusi lisää (ehkä siksi, koska se oli ja on sellaista trendiruokaa). Nyt söin neljättä kertaa ja kyllä mä vaan tykkään. On se aika namia. Ollaan käyty nyt aina eri paikoissa syömässä ja vielä olisi ainakin yksi kuulemma todella hyvä paikka jäljellä. Sitä reissua odotellessa siis! Haaveilen löytäväni myös jostain hyvän sushibuffetin, mitään vinkkejä tähän?

Kyllä muuten teki tuo reissu hyvää. Olin reissussa vain kaksi yötä, mutta tuntui, että olisin ollut viikon. Rentouduin aivan täysin. Pitää opetella tuollaista totaalirentoutumista ihan kotiviikonloppuinakin!

- T

Treeniviikot 7 & 8

Vihdoin selviän tänne asti. Kirjoittelen vähän etukäteen tästä viikosta, koska taas kerran olen ollut kipeänä eikä loppuviikosta tapahdu siis mitään uutta treenirintamalla. Minun piti tulla jo alkuviikosta viime viikon jutuista kirjoittelemaan, mutta flunssa ja harjoittelun alku veti sängyn pohjalle. Ja joo, tosiaan, mulla on alkanu mun viimeinen harjoittelu. Jännää, mutta siitä myöhemmin. Nyt näihin viikkoihin tai no oikeastaan viikon 7 treeneihin.

Tää viikko 8 onki menny sitten levätessä treeneistä. Toivottavasti ens viikolla pääsee taas lenkkipolulle, vaikka eihän se kunto viikossa rapistu kokonaan. Viikon 7 perjantainaki piti käydä lenkillä, mutta päätin käydä vaan salilla. Ihan hyvä, koska viikonloppu meni sitten aika flunssaisissa merkeissä kunnes tuli pahimmat päivät maanantai ja tiistai. Viikonloppuna en kauheasti ehtinyt levätä kun kauan odotetut kaverini tulivat käymään. Siitä vähän lisää kanssa myöhemmin. Rästissä on vaikka mitä päivityksiä, joten tällä viikolla pitää aktivoitua!

Eilen Instagramissa HCR:n tilille ilmestyi kuva, jossa luki 66 päivää jäljellä. KAUHEETA. Menin aika paniikkiin. Ei olisi tällaisille viikoille varaa, mutta nyt on pakko vaan malttaa parantua kokonaan ettei sitten sairastu uudestaan. Noh, tavoitteet pitää vaan mukauttaa sen mukaan miten ehtii juoksennella.

Suojautukaa siis kevätflunssilta!

- T

Ps. Ihana kevät on vihdoin täällä. Kuva viime keväältä.

Treeniviikot 5 & 6

Ilokseni itselleni ja ehkä muillekin voin sanoa, että nyt on taas päästy treeneissä eteenpäin. Viikot kolme ja neljä ei olleet kohdallani mukavaa luettavaa, mutta omasta mielestäni viikkojen viisi ja kuusi treenit ovat. JES!

Pidemmittä puheitta treenien pariin:

Viikon 5 kohdalla on pieni virhe keskiviikon kohdalla. En jaksanut alkaa säätää ja korjailla, koska paint. Todellisuudessa juoksin 59 min ja lenkki sisälsi kävelyä sekä kolme 2-4 minuutin spurttia. 

Erityisesti tästä viikosta (viikko 6 edelleen menossa) minulla on hyvä mieli. Torstaina lähdin käymään reissussa pääkaupunkiseudulla, mutta se ei sotkenut kuvioita. Torstai aamuna en kyllä olisi halunnut lähteä lenkkeilemään, mutta onneksi lähdin. Osanaan auttoi edellisen päivän postauksen kirjoittaminen (tsekkaa se otsikolla Run while you can). Tänään vielä uimaan niin viikko on pulkassa ja mulla hyvä mieli. Toivottavasti muillakin treeniviikot menneet mukavasti.

Tähän viikkoon loppuu mun Me naisten treenikalenteri. En ihan noudattanut sitä ohjelmaa, mutta ainakin melkein. Oli vähän sovellettava omien aikataulujen vuoksi. Siitä pääsi kyllä hyvin alkuun, mutta nyt luvassa on vähän muuta. Tämän sunnuntain aamupäivä onkin mennyt sitten erään kirjan parissa tällaisessa puuhassa. Kirjasta varmasti lisää myöhemmin, olen tykännyt siitä kovasti. Kuva löytyy myös instagramista (@tertsih), jonne postailen vähän enemmän kuvia matkan varrelta. 

Tuleva treeniohjelmani tuntuu aika hullulta ja siinä on enemmän tekemistä kuin vanhassa. Olin jo kirjoittamassa tähän, että "saa nähdä kuinka jaksaa". Tulinkin toisiin aatoksiin sillä: I can and I will. Palaillaan treenipäiväkirjan muodossa sitten myöhemmin, fiiliksiä varmaankin tulen kirjoittelemaan jo aikaisemmin.

Mukavaa tulevaa treeniviikkoa kaikille!

-T