Viimeinen kuukausi

Hurjaa kuinka nopeasti aika on mennyt. Ihan äsken oli vasta joulua ja ihan äskenhän oli talvipäivät! Koko kevät on mennyt hujauksessa. Mitä se sitten minun elämässäni oikein tarkoittaa:

- viimeisiä treenejä puolimaratonille

- muutto pois opiskelupaikkakunnalta

- pääopintojen loppuunsaattamista

- monia hyvästejä

- viimeisten muistojen keräämistä

- viimeinen opiskelijavappu! 

- viimeiset mahdollisuudet hyödyntään YTHS:n palveluja (AUTS, viisaudenhammas!)

Vielä viime viikolla ajattelin vain sitä, että enää kuukausi aikaa treenata. Tämän viikonlopun jälkeen kuitenkin tajusin, että seuraava kuukausi tulee olemaan viimeinen aika monella tavalla. Tosiaan, eihän tämä elämä ole pelkkää treenamista vaikka se muu elämä ei tässä blogissa ole näyttäynyt suuressa roolissa. Elämä on viisaudenhammaskipuja, harjoittelun onnistumisia ja epäonnistumisia, tenttiinlukua viimeisen päivän paniikissa, brita-kakkua kavereiden kanssa, vaalipaneelien katsomista ja vaalitulosten jännittämistä sekä lauantaiaamukahveja, shoppailua ja valkosuklaa-lakritsia. 

 

Nyt pitäisi sitten osata nauttia tästä viimeisestä kuukaudesta. Ei tätä aikaa enää koskaan elä uudestaan. Enää ei tule ensi kevättä Savonlinnassa ja voi kuinka karulta se kuulostaa. 

Kuukauden päästä kohti uusia haasteita!

- T

Viime aikojen fiiliksiä

Nyt on ollut luvattoman pitkä aika taas siitä kun olen viimeksi tänne kirjoitellut. Rästissä on myös monen viikon treenien raportointi tänne. Tällä kertaa teen sen näin:

Kun klikkaat kuvaa isommaksi, voit nähdä tarkemmin miten mulla on mennyt. Välillä yllätin itsenikin treenien määrällä (ennätys viikossa kuusi, jolloin olo sunnuntaina ei kyllä ollut maailman paras).

Pääsiäislomalla tapasin taas veljiäni, jotka treenaa kohti samaa tavoitetta kuin minä. Puhuimme lenkeistä ja lenkkien määristä. Siinä sitten tuumasin, että mähän treenaan ihan väärin (oonhan mä sen tienny kyllä tienny) ja päätin homman muuttuvan. Kerroinkin aikaisemmin kuinka minun mielestä pienellä sykkeellä lenkkeily on hirveintä maailmassa, koska vauhti on niin hidasta (johtuen tämän hetkisestä kunnosta). Noh, lomalla sitten kävin kahdella yli 10 kilsan lenkillä ja tarkoituksella menin hitaammin. Sykemittari oli jäänyt kotiin, mutta sitten mentiin sport trackerin vauhdin mukaan. Hitaammin siksi, että en joutuisi maitohapoille liian helposti. Lisäksi matalilla, peruskuntotason sykkeillä treenaaminen kehittää sitä peruskuntoa huomattavasti paremmin.

Loman jälkeen treenailin aika normaalisti. Ehkä vähän vähemmän kun lomalla tuli juostua yhteensä 29 km. Latailin vähän paukkuja ja hidastelin lenkeille. Sitten tuli eilinen ja suuri ihmetys siitä mitä on tapahtunut! Juoksu sujui todella hyvin. Tuntui suorastaan siltä kuin olisin saavuttanut sen kuuluisan flow-tilan ja taisin jäädä koukkuun. Voiko tosiaan jo noin pieni matalilla peruskunto sykkeillä lenkkeily tehdä ihmeitä? Vai sattuiko mulla olemaan vaan hyvä päivä? Sykkeet pysyivät koko lenkin aisoissa ja vauhtia oli silsti yli 8 km/h. Veikkaan, että vihdoin löysin sen sopivan juoksuasennon ja tekniikan, joka ei sitten kulutakaan yhtä paljon ylimääräistä energiaa kuin aikaisempi juokseminen. Todella toivon, että tämä flow jatkuu vielä pidempään.

Lenkin päätteeksi intouduin muuten laskemaan joulukuun alusta juostujen lenkkein kilometrimääriä. Ennen eilistä lenkkiä oltiin noin 190 kilometrissä. Seuraava lenkkini rikkoo sitten 200 kilometrin rajan. Hui! 

Tulipas sepostukset, mutta tällaista tällä kertaa. Ensi kerralla jotain muuta.

-T

Win the battle against yourself!

 
Olen aina ollut enemmän ja vähemmän kilpailuhenkinen. Välillä se ei puske päälle, mutta välillä taas puskee ja kovaa. Kun pääsen jyvälle jostain, nousee kilpailija sisälläni esiin ja alkaa haluta voittoa epätoivoisesti. Myös liikunnan sivuaineen opinnoissa huomasin tämän piirteen itsessäni. Halusin yht äkkiä pärjätä ja olla yhtä hyvä tai parempi kuin muut. Siitä ei aina seurannut mitään kovin hyvää. Saatoin lähteä kotiin huonolla mielellä tai purkaa turhautumista aivan väärin. Toisaalta koomista ehkä tässä vähän on se, että en halua osallistua kilpailuihin. Ehkä se juuri johtuu siitä, että en kestä sitä painetta. Who knows.

No mites nyt kun pitäisi kilpailla itseään vastaan puolimaratonilla? Miten se onnistuu kun jo nyt lenkillä ärsyttää muiden juostessa ohi. Miten saisin keskityttyä siihen, että tärkeintä on vain näyttää itselleen, että pystyn tähän. Onneksi olen ymmärtänyt omat lähtökohtani. Tiedän, että minulla ei ole minkäänlaista urheilijataustaa ja oma peruskuntoni on muutama vuosi sitten ollut todella pieni. Sitä olen hiljalleen kasvattanut ja nyt olen siinä pisteessä, että sen puolimaratonin pystyn juoksemaan. Minun kuitenkin pitäisi ymmärtää se, että minun ei tarvitse näyttää kellekään muulle yhtään mitään. Väliä on ainoastaan sillä, että näytän itselleni ja voitan itseni! Voi kun sen saisi päähän iskostettua.

Tällaisia asioita tässä päässä on pohdittu parin viimeisen lenkin aikana ja muutenkin. Toivottavasti siellä puolimaratonissa en liikaa ärsyynny siitä, että en ole niin hyvä kuin muut tai niin hyvä kuin kaverini, jotka ovat saman matkan juosseet. 

Nyt siis vähän aivoille henkistä jumppaa!

-T

Bucket list kuulumiset

Mun on pitänyt tulla kirjottamaan tänne jo vaikka kuinka kauan siitä miten mulla menee bucket listini suhteen. Seuraavassa nopeasti infottuna, mitä olen jo ehtinyt toteuttaa:

Lue uusia kirjoja

Opettele jotain uutta

Kehitä vanhaa taitoa / vanhoja taitoja

Käy festareilla

Keksi mitä teet vuonna 2016

Valmistu (?)

Järjestä kunnollinen brunssi ystävien kesken

Tee pyöräilyretki

Käy vaeltamassa

Laita hyvä kiertämään

Osta kunnolliset farkut

Tee raakakakku

Kokeile jokin aika kasvisruokavaliota

Käy treffeillä

Käy retkiluistelemassa

Kokeile uusia reseptejä

Kokeile uusia liikuntamuotoja

Ui meressä

Jotain olen siis ehtinyt jo kokeilemaan. Olen edelleen ruotsin kertauskurssilla virkistämässä muistia, mutta ei se kyllä kovin hyvin ole virkistynyt. Täytyisi vähän enemmän panostaa omalla ajalla ja vaikka mennäkin niille tunneille kerta olen sen kurssin maksanut. Sitten en ehtinyt ja sitten olin kipeä. Mitäs muuta voisin opetella? Ensi kesälle olen ottanut tavoitteeksi, että opettelen nyt vihdoin ja viimein frisbeegolfaamaan paremmin ja panostan tenniksen pelaamiseen. Näitä "taitoja" siis kehitetään kesällä. Juuri mitään taitoa ei siis ole, mutta ainakin on helppo kehittyä!

Luin kaksi uutta kirjaa heti kun vuosi vaihtui, mutta sitten se homma jämähti. Yksi ilta otin jo uuden kirjan käteeni, mutta sitten jokin muu (Gleen katsominen) vei voiton. Tavoitteena olisi edes yksi kirja vielä tälle keväälle lukea. Sitten kesällä ja syksyllä lisää. Toisesta lukemastani kirjasta voisinkin vähän tänne kirjoitella kunhan saan sen käsiini. Kaverini otti sen lainaan, joten vähän aikaa joutuu odottelemaan.

Ruoista sen verran, että joo kokeilin viisi päivää kasvisruokavaliota. Siitä kirjoitan myöhemmin lisää. Täytyy testata sitä vielä jossain välissä uudestaan kun vähän enemmän perehtyy mitä kaikkea sitä voisi kokkailla. Silloin testasinkin jo kahta uutta reseptiä ja toinen niistä oli aivan kaamea. YÖK! Noh, mutta olen muutenkin testaillut jotain uusia reseptejä ja ruokia. Olen nyt virallisesti hullaantunut bataattiin ja löytänyt terveellisemmän, nopeasti valmistettavan ällömakean herkun. Pitäisi perehtyä näihin enemmän sillä viikonlopun herkut ovat lähteneet vähän käsistä eikä niissä kyllä käytetä puhtaita raaka-aineita joihin mä kovasti välillä pyrin (aina kun muistan tätä asiaa miettiä). Tätä ällömakeaa reseptiä (täältä) kokeilin brunssilla ystävieni kanssa ja hekin tykkäsivät. Tässä se tulee:

Kaakaocashew-pallot

7 kuivattua taatelia

1/2 dl vettä

2 dl cashewpähkinöitä

3 rkl kaakaojauhetta

1 tl vaniljajauhetta

kookoshiutaleita

Liota taateleita puolessa desissä vettä muutama tunti. Hienonna cashewpähkinät blenderissä kaakaojauheen ja vaniljajauheen kanssa. Lisää sitten taatelit liotusvesineen. Muotoile haluamiasi palleroita taikinasta ja pyöräytä ne kookoshiutaleissa. Sitten vain jääkaappiin tekeytymään ja muutaman tunnin päästä herkku on valmis. 

Viimeiseen kohtaan "käy treffeillä" ei ole kommentoitavaa. Pitäähän sitä jotain salaisuuksia pitää, mutta tiedoksi, että ainakin olen käynyt treffeillä! Ainakin minä ne sellaisiksi laskin, pitää kysyä varmaan varmistus siltä toiselta osapuolelta. :D

Hyvää pääsiäistä kaikille! Ottakaa rennosti ja latailkaa akkuja.

-T