Kropan ehdoilla

Tän viikon piti olla se viikko, kun mä iloisesti tulen kirjoittamaan tänne treenien kunnollisesta startista. Mun piti tulla kirjoittamaan onnistuneesta treeniviikosta ja hyvästä fiiliksestä. Piti tulla kirjoittamaan siitä kuinka pakkasesta huolimatta laitoin lenkkitossut jalkaa ja saavutin päivän tavoitteen. Toisin kävi, en tullut kirjoittamaan mitään, koska tämä ei toteutunut. 

Tiistaina oli ensimmäisen treeniohjelmaan kuuluvan lenkin vuoro. Kipeänä olon takia en ollut puoleentoista viikkoon käynyt juoksemassa yhtään askelta. Varmaan pakkasesta johtuen juoksin normaalia kovempaa. Lähtiessä toinen jalka tuntui vähän jäykältä, mutta en antanut sen välittää. Vähän verryttelyä ja kävelyä alle ja eikun menoksi. Happi meinasin loppua puolen tunnin kohdalla vauhdin ja pakkasen vuoksi, joten kävelin sitten loppumatkan. Muistin jopa venytellä ja menin hyvällä fiiliksellä nukkumaan.

Seuraavana päivänä heräsin ja nousin sängystä. Kaikki ei ollutkaan ihan normaalia. Oikean polven seudulle koski aivan vietävästi. Ihmettelin kipua pitkin päivää ja lopulta jalkaterapeutti -kaverille menin jalkaa näyttämään. Saimpa selville, että meitsi kävelee ja juoksee väärin: ylitaitan mun jalkoja niin, että jalat siitä tietysti rasittuu. Takareidet on vielä niin paljon löysemmät verrattuna tiukkoihin etureisiin, että yhtälö ei kuulosta jalkojen kannalta yhtään hyvältä. Saimpa sitten teipit jalkaan, että en enää pahemmin jalkaa rasittaisi.

Tästä alkaakin sitten takareisien (ja yleisesti jalkojen) reenaaminen ja etureisien ja pakaroiden venyttäminen, jotta tuota kipua ei tulisi enää uudestaan. Että sellainen viikko. Viikonloppuna kotona käydessä sitten kävin viisi kilsaa kävelemässä ja kipu tuli viime metreillä hiljalleen taas takaisin. Tänään sunnuntaina kävin viisi kilsaa hiihtelemässä perinteisellä tyylillä eikä samanlaisesta kivusta ollut enää juuri tietoakaan. Huomenna onkin edessä täysi lepopäivä ja siitä jos alottaisi nyt kävelyllä ja venyttelyllä.

Tämä kuulostaa tosi dramaattiselta, mutta kyllä tuli todella sellainen olo, että ei mun kuulu edes sitä puolimaratonia juosta kun mikään ei puolla tätä treenausta. Onneksi on kuitenkin vielä aikaa ja kyllähän tässä vielä sisuuntuu. Sitä pitää vaan tavoitteita muokata kunnon mukaan kunhan toukokuu lähenee.