Run while you can

Tänään salilta kotiin kävellessäni selasin instagram tiliäni ja silmiini osui seuraava kuva: 

Kuva on eräältä seuraamaltani instagram tililtä. Tästä en ole aikaisemmin kirjoittanut, mutta juoksijoiden kannattaa tuota seurata. Tosi kivoja ja motivoivia kuvia! Se ei kuitenkaan nyt ole tämän kirjoituksen pointti.

Juokseminen tuntuu monesti vastenmieliseltä silloin kun lenkille on lähdössä, mutta voisikohan kuvan näkökulma vähän muuttaa suhtautumista juoksuun ja yleisestikin urheiluun. Teen sitä, koska pystyn siihen. Harvoin tätä tulee ajateltua. Kannattaisi ottaa ilo irti urheilusta silloin siihen pystyy. Olen nähnyt vierestä kun eräs ystäväni sairastui niin pahasti, että urheilu on ollut poissa kuvioista jo monta kuukautta. Hän on todella aktiivinen ja monipuolinen urheilija. En kuitenkaan aikaisemmin ole tullut ajatelleeksi mistä hänen on täytynyt luopua. Nyt hän vihdoin ja viimein voi senkin hiljailleen aloitella. Toinen iso esimerkki tästä on Pekka Hyysalo, joka vammautui pahassa laskuonnettomuudessa. Äijä on joutunut opettelemaan kävelemisen uudestaan ja tavoitteena hänellä on juosta vielä joku päivä maratoni! Iso arvostus on minulla häntä kohtaan.

Tarkoitukseni ei nyt ole paasata siitä, että pitäisi tiedostaa juoksemisen ja urheilun olevan lahja. En halua valittaa miksi et urheile kun siihen fyysisesti olisit kykeneväinen. Ehkä tarkoitukseni on vaan antaa uusi näkökulma urheiluun ja liikkumiseen. Voin kertoa, että vaikka kuinka haluaisin näin ajatella koko ajan, niin en todellakaan ajattele. Lenkille lähtiessä voisi kuitenkin joskus vähän itseään muistuttaa, että hei sä pystyt siihen ja se on sulle mahdollista. Samoin kuin monessa muussakin asiassa kuin vain urheilussa. Miettikääpä sitä.

Tällaisia ajatuksia tänään.

-T

PS. Kannattaa tutustua Pekka Hyysaloon ja hänen Fight Backiin! Youtubesta taitaa vieläkin löytyä hänen haastattelunsa Sarasvuo ohjelmasta ja dokumentti hänen taistelustaan.

Crazy weekend

Mun piti tulla tänne kertoo mun huikeesta viikonlopusta ja sen aion tehdä. Olin perjantaista lauantaihin Turussa opettajaopiskelijoiden talvipäivillä ja olipa muuten älyttömän hauskaa! En ole nauranut hetkeen noin paljon ja noin antaumuksella. Kiitos kaikille mukanaolleille huikeesta reissusta. Ohjelmaahan talvipäivillä olisi perjantaillekin ollut vaikka kuinka, mutta ilta menikin sitten omalla majoituskoululla ennen kuin siirryimme iltabileisiin. Lauantaina kävin vielä katsomassa vähän "talvirieha" tunnelmaa (lunta ei ollut ollenkaan) ja moikkasin nopeasti kavereita ennen kuin menin vielä majoituskoululle. Oma talvipäivä taival loppui lauantaina kun lähdin junalla jatkamaan matkaa. Sunnuntaina oli vähän erilainen juhlapäivä. Kotipaikkakunnalla oli pienemmän porukan juhlat kun sain todistaa rakkaan ystäväni suurta päivää.

Pointti kuitenkin tässä postauksessa on se, että vaikka kuinka elää terveellisesti ja treenaa ja yrittää karkottaa kiloja tai mitä tahansa muuta, niin mielestäni tärkeää on joskus myös relata ja vaan keskittyä hauskanpitoon. Kyllä mä toisaalta lauantaina mietin, että mitä järkeä tässä nyt on. Ruokalista koostui noina kahtena päivänä oikeastaan vain sipsistä, karkista, hesemätöstä ja erilaisista juomista. Monesti kuitenkin sivuutin ajatukset toteamalle, että nää on talvipäivät ja nää on vaan kerran vuodessa. Totta sekin! Homma jatkui sunnuntaina sitten vielä niin, että menin vähän erilaisiin juhliin syömään voileipäkakkua, täytekakkua, kuivakakkua ym. Voi sitä herkuttelun määrää! Melkein kauhistuttaa. 

Mutta kuitenkin, I don't care. Olen onnellinen, että elämässäni olen vihdoin ja viimein päässyt siihen tilanteeseen, että en morkkistele sitä mitä olen syönyt. Katson eteenpäin ja teen valinnan, että pari päivää vedetään kevyemmin ja tasataan huono olo, joka herkuista on tullut. Ei se nyt maailmaa kaada kun en kuitenkaan tee tuollaista joka päivä enkä nykyään muutenkaan arkisin herkuttele ellei siihen ole kunnon aihetta (ja sen aiheen pitää oikeasti olla kunnollinen). Tässä päästään taas siihen tasapainoon, mistä olen jo aikaisemmin kirjoitellut.

Torstaihin asti etsin sitä tasapainoo kropalle terveellisimmillä valinnoilla. Tän viikon erityinen teema muutenkin on ne paremmat valinnat, joka oli uuden vuoden lupauksenikin. Viikonlopun herkku yliannostuksen jälkeen se voi ollakin helppoa.

-T

Ps. Anteeksi, mutta tämän tekstin sisältö kuvastaa kyllä tämän hetken olo tilaa. Väsymys painaa ja lujaa, joten tekstikään ei ole mitään priimaa. Mut you got the point, I know it.

Have fun working out

Monesti treenatessa tulee mentyä aivan veri suussa ja päässä soi valitusvirsi. Joskus ei vaan kulje ja ei tunnu kivalta. Annan itseni mennä tähän tilaan joskus, mutta kuitenkin mielestäni on tärkeää, että silti treenatessa voisi pitää hauskaa. Varsinkin salilla jalkapäivänä monesti tietoisesti menin sellaisella veret suussa mentaliteetilla, jotta treeni sujuisi hyvin. Mutta voi, että se oli myös nautollista ja ihanaa! Ihan taas tulee ikävä salille hikoilemaan...

Toisaalta, tarvitseeko aina olla hauskaa? Ja mikä määrittää mikä on hauskaa?

Mukavat treenit on oikeasti aika hankalia, koska monet treenit on fyysisesti vaan niin rankkoja, että hymy on kaukana. Tärkeä osa hauskuutta on myös se, että ei vaivu epätoivoon tai ala itseään pilkkaamaan. Ihan sama vaikka et nosta saman verran kuin vieressä treenaava ja ihan sama jos joku paahtaa ohi lenkkipolulla. Jos vertaat itseäsi liikaa muihin, treenistä voi mennä hauskuus. Lisäksi fysiikka ja terveys voi kärsiä "kyllä minäkin perhana jaksan nostaa 100kg penkistä" ja sitten huomaatkin olevasi pakkolevossa.

Miten sitten treenistä voi saada kivemman ja hauskemmat? No se pitää itse löytää. Ensinnäkin pitää itse löytää se mikä itsestä on kivaa. Jos itsensä rääkkääminen on kivaa niin fine. Jos taas kevyemmät treenit on kivoja niin sekin on ihan fine. Jos tykkäät enemmän toiminnallisesta treenistä niin jees. Jos tykkäät laitteista niin huippua. Kunhan löydät sen mikä itsestä on kivaa.

Itseni mielestä kivat treenit sisältää musiikkia ja sykettä nostavaa toimintaa. Toisaalta välillä on hauska vaan kokeilla ja epäonnistua ja nauraa. Kiva treeniviikko sisältää omalla kohdallani myös monipuolista liikkumista ja ah, salitreeniä. Tällä hetkellä valitettavasti en aivan täysin sitä kivointa mahdollista treenausta harrasta, mutta on tuokin onneksi kivaa.

Jos treeniviikot alkaa näyttää kokonaisuutena aika puuduttavilta, hirveiltä ja ihan vaan kamalilta niin kannattaa miettiä mikä mättää. Onko harjoittamasi laji sun juttu? Löytyisikö jostain sulle sopivampi laji? Tai saisitko höllättyä treeniä niin, että sinne väliin tulee jotain rentouttavampaa ja hauskempaa? Vai onko taustalla kenties jotain? Onko elämässä tapahtunut jotain sellaista, joka vaikuttaa fiilikseesi? Jos viikosta toiseen puurtaa väkisillä, veri suussa ja tunne on kamala, niin jopa motivaatio liikuntaan voi olla aika hakusessa. Omasta kokemusta voisin näin sanoa yläasteen ajoilta.

Täytyy kuitenkin muistaa, että hyvä fiilis on monen asian summa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Joskus on vaan huonoja viikkoja, aina ei nimittäin kaikki ole vain kivaa, mutta jos surkea treenifiilis vain jatkuu ja jatkuu niin homma kannattaa selvittää.

- T

Ps. En edelleenkään ole mikään ammattilainen. Kaikki kirjoittamani tekstit perustuu vain ja ainoastaan omaan kokemukseeni tai lukemiini artikkeleihin ja kirjoihin, jotka mainitsen tekstien yhteydessä erikseen.

Kuva: weheartit.com

Treeniviikot 3 & 4

Nyt täytyy sanoo, että mulla ei oo näistä kahesta viikosta treenien osalta teille kauheesti kerrottavaa ja sekös joku hävettää. Sekä hieman harmittaa. Toisaalta, se nostaa kyllä mulla motivaatiota ens viikkoon. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet melko poikkeuksellisia. Paljon on tapahtunut sellaista, mitä en olisi uskonut tapahtuvan. Se selviää teille ehkä joskus, mutta sanotaanko näin, että juokseminen on välillä unohtunut kokonaan. Ei siitä häämöttävästä toukokuusta pääse kyllä millään eroon, ei siinä, mutta joskus on vaan hypättävä elämän vietäväksi.

Ensi viikko mennään kuitenkin täysillä. Sen kunniaksi laitankin tähän postaukseen itselleni ja myös muille vähän motivoivia lausahduksia! Viikonloppu onkin täynnä taas sellaista ohjelmaa, että treenaamiset menee sivusuun. Niistä ajattelin sitten ihan kertoa, koska niin huippujuttuja tapahtuu. Lähden nimittäin 1799 muun opeopiskelijan kanssa Turkuun pariksi päiväksi ja viikonloppu huipentuu vähän erilaisen juhlinnan merkeissä. 

Nyt niihin treeniviikkoihin. Kyllä tuli muuten surkee fiilis kun tätä kuvaa teki. Tänään todellakin lähden kävelylle ja uimaan kuten olen suunnitellut.

Taustakuva täältä

Vaikka sanonkin nyt, että aion treenata hulluna ajatuksella "train insane or remane the same", niin täytyy nyt muistuttaa itseänikin, että hei. Kyllä sen treenaamisen silti hauskaa pitää olla. Tästä lisää ensi viikolla

Kovaa, mutta hauskaa, treeniviikkoa muillekin!

-T

Aamupuuro - paras puuro

Kuinka moni voi nostaa kätensä ylös ja todeta, että ei syö aamuisin aamupalaa? 

Minä olisin ollut yksi niistä pari vuotta sitten. En syönyt juuri koskaan aamupalaa ja se mitä söin ei ollut kovin järkevää. Söin vaan mitä sattui olemaan helposti tarjolla. 

Aloitin (kunnollisen) laihdutusprojektin toisena opiskeluvuotenani. Silloin etsin kunnollisen ruokavalion ja siihen kuului aamupala. Olin hiljalleen itseni siihen jo aiemmin totuttanut, mutta aamupala oli edelleen todella vaikea saada alas. Ruokavalioon sitten kuului puuro joka aamu. Olin syönyt pienenä kyllästymiseen saakka aamulla puuroa, kunnes siirryin muihin vaihtoehtoihin, joten puuron syönnin aloittaminen kauhistutti.

Yllättävän kivuttomasti puuron syönti aamuisin lähti sujumaan eikä mennyt kauaakaan kun aamu ei lähtenyt liikenteeseen ilman puuroa. Erilaisia vaihtoehtoja olen kokeillut ja kaikesta melkeimpä tykännyt. Ehdoton lempparini on edelleen mustikat, joita menin ostamaan nyt kaupasta. Niitä tuli suorastaan ikävä sillä äitin mustikat loppui pakastimesta joku aika sitten. Ei muuten ollu kaupan mustikat mitää verrattuna itse kerättyihin mustikoihin! Ajattelin, että tulen jakamaan muutamia erilaisia vaihtoehtoja tänne. Jos sieltä löytyy joku muuki puurofani niin saa jakaa ideoita. Uudet variaatiot kiinnostaa aina!

Ensimmäisenä vinkkinä on suklainen puuro, joka sopii nyt hyvin viikonlopun herkutteluihin. Kaurapuuron sekaan vähän kaakaojauhetta ja sokeria oman maun mukaan. On kyllä todella hyvää. Menee herkkuaamuina todella hyvin alas. Toinen vinkki on laittaa puuron sekaan kookosta! Harmi, että monikaan ei siitä tykkää, koska aikamoisen makuelämyksen siinä menettää. 

Kannattaa testata jo heti huomenna aamulla!

- T

Eka kerta salilla

En muista enää ihan ensimmäistä salitreeniäni koulun ulkopuolella. Kävimme joskus yläkoulussa jo koulumme salilla liikuntatunnilla ihmettelemässä mitä siellä voi tehdä. Muistan rakastuneeni jalkaprässiin ja selkäpenkkiin. Inhosin heti ensimmäisestä päivästä kaikkea mikä liittyy vatsalihaksiin ja ihmettelin mitä kaikkea taljoilla voi tehdä. Lukion puolella taisin sitten mennä paikkakuntani salille ihmettelemään lisää. Enhän minä siellä juuri mitään osannut tehdä, mutta silloin tuntui niin coolilta edes käydä siellä (nauran ääneen kun edes mietin niitä aikoja). Tärkeintä kuitenkin oli, että tein jotain!

Salitreenin aloittaminen voi olla vaikeaa. Mielestäni on helppo lähteä liikkeelle siitä, että hankkii kortin salille, jossa on ohjattuja treenejä ja ryhmäliikuntatunteja. Rutiinin saa mukavasti käyntiin kun käy pumpissa, combatissa tai circuit treeneissä. Pumpissa sitä paitsi saa hyvin rutiinia eri tekniikoihin (pitäis itsekin löytää tiensä sellaiselle tunnilla taas vähän kertaamaan..). Lisäksi joillekin se voi riittää, eihän sitä rautaa tarvitse lähteä nostelemaan salin puolelle jos omat tavoitteet täyttyy ryhmäliikunnoissa!

Nykyään Internetin mukava maailma antaa paljon vinkkejä siihen kuinka sinne salille pitäisi mennä. Minun vinkkini on, että ota vain härkää sarvista ja mene. Koita valita jokin sellainen ajankohta, että sali ei ole aivan ruuhkainen ja "möykyt" ovat poissa valtaamasta laitteita. Itselleni paras ajankohta täällä Savonlinnan salilla oli noin kymmenen tai kahden aikaan. Silloin oli sopivasti tilaa tehdä. Toinen vaihtoehto oli joinakin päivinä kahdeksan jälkeen illalla, mutta monesti silloin juuri myös salin "möykyt" olivat treenamassa (kaikella kunnioituksella siis tämä nimitys, kenenkään ei tarvitse loukkaantua).

Netistä voi saada vinkkiä myös siihen mitä siellä salilla tekisi. Kannatan kuitenkin, että kaverin kaverin kautta tai ihan vain salin kautta hankit itsellesi hieman ohjausta ja ohjelman jotta pääset alkuun. Parhaassa tapaksessa tietysti kaverisi on sellainen salihirmu, että hän osaa auttaa. 

kuvat weheartit.com

Olin unohtanut kokonaan sen kuinka hankalaa sinne salille hakeutuminen voi olla. Vaihdoin salia ekaa kertaa koko yliopistoaikanani ja olin aivan hukassa. Astuin uimahallin pieneen saliin ja olisin voinut lähteä saman tien pois. Pieni huone täynnä laitteita, jokaista vain yksi kappale ja hullusti väkeä. Omalla kohdallani ajankohta oli mitä surkein, mutta en ehtinyt muulloin. Siellä sitten ihmettelin uusia ja todella vanhoja laitteita sekä niiden toimintatapoja. Jonkinlaisen treenin sain tehtyä, mutta kyllä tuli ikävä omalle salilleni. Jospa tuohon kolmessa kuukaudessa tottuu. Sitä paitsi, käyn siellä ehkä kerran viikossa treenaamassa, joten pystyn elämään tämän kanssa. Ja vielä toinen sitä paitsi: kyllä sitä saa hyvät treenit aikaan vaikka minkälaisella salilla, mutta kontrasti entiseen oli vain todella suuri omalla kohdallani. 

Näytin salilla varmaan aivan peuralta ajovaloissa ihmetellessäni mitä kaikkea salilla saisi tehtyä. Näytin varmaankin juuri sellaiselta, että olen ensimmäistä kertaa salilla. Aluksi vähän nolotti, mutta sitten tajusin, että ihan kuin joku kauheasti tarkkailisi. So what? Samalla asenteella vaan sinne salille. Jostain kaikki ovat aloittaneet. :)

-T

Puhelin kourassa osa 1

wehearit.com

Nykyään treenaamisessa voi käyttää apunaan paljon pientä laitetta, joka jokaiselta aikuiselta tuntuu melkein löytyvän. Älypuhelimet ovat huippuja kavereita treenaaville ihmisille. Mihin sitä nykyään tarvitseekaan mitään kalenteria, paperia, vihkoja ja kyniä, kun kaiken voi tallentaa vain suoraan puhelimeen.

Okei, tämä nyt oli ehkä vähän kärjistettyä. Itse kuitenkin edelleen käytän kalenteria ja salitreenit saisi paremmin ylös kun kirjaisi vihkoon kaikki toistot ja käytetyt painot, mutta kun laiskuus. Ja voin sanoa, että kyllä siitä puhelimeenkin kirjaamisesta pystyy luistamaan...
   

Ajattelin esitellä joitakin applikaatioita, jotka näen itse hyödylliseksi. En tiedä, että löytyykö näitä kaikkia sovelluksia sitten ompuista tai windows -puhelimista, mutta ainakin play -kaupasta löytyy. Kaikki sovellukset joita esittelen eivät suinkaan käsittele vaan treenaamista, mutta siitä on helppo lähteä liikkeelle.
    

Lenkille lähtiessäni ensimmäisenä isken puhelimen paikantimen päälle ja etsin sovelluksen nimeltä sport tracker. Maailman helpoin tapa saada tietää kuinka pitkän matkan on kulkenut ja missä ajassa. Sovelluksesta on ilmainen versio, jossa kaiken tämän saa tietää. Lisäksi tietoon saa keskinopeuden ja maksiminopeuden. Viime kerralla kokeilin huvikseni sanallista palautetta. Asetin ilmoitusväliksi yhden kilometrin, mikä oli vähän lyhyemmällä lenkillä hyvä. Kilometrin välein englanniksi kuuluikin sitten lenkkiin kulunut aika, keskinopeus ja kierrosaika. Ainakin noin ekalla kerralla se oli oikein kivaa ja motivoivaa.
   

Jo ilmaisessa sovelluksessa on paljon kaikkea hyödyllistä, enkä varmasti ole kaikkeen edes ehtinyt tutustua, mutta haluaisin kuitenkin kovasti jo ladata maksullisen version. Silloin saisi määrättyä ohjelmaan tavoitteita ja kokeilla takaa-ajoa. Takaa-ajossa lähdettäisi samalle lenkille ja ilmeisesti katsottaisi pääseekö nopeammin.

Halutessaan voit myös jakaa omat treenisi muille sport trackerin käyttäjille. Matkan varrella otettuja kuvia voi myös jakaa samalla hetkellä. Itse en omia lenkkejäni ole halunnut jakaa. Mielenkiintoista on kuitenkin katsella missä muut ovat lenkkeilleet ja mitä matkoja niin voi saada uusia reittivinkkejä!
  

Suosittelen kokeilemaan sovellusta jos oman treenaamisen seuraaminen kiinnostaa. Uudessa päivityksessä mukaan on tullut paljon lisää lajeja, joten kaikkien treenien raportointi yhdellä ohjelmalla on aina vain helpompaa.
    

-T

Treeniviikot 1 & 2

Kuten jo aikaisemmin kirjoittelin, aloitin Me naiset -lehden mukaisen treeniohjelman puolimaratonia varten. Tuo ohjelma kestää kuusi viikkoa. Oma aikatauluni, viikonloppujen menot ja sää vaikuttavat jonkin verran treeniviikkojen suorittamiseen, mutta pyrin noudattamaan ohjelmaa suorastaan orjallisesti. Treeniohjelman lisäksi saatan käydä aika ajoin yliopiston eri liikuntatunneilla, mikä näkyy viikon liikuntakalenterissa.

Ensimmäinen viikko meni vähän penkin alle, kiitos mun jalkani. Oikeasti ohjelmassa oli tiistaille kävelyä ja hölkkää puolittain, mutta minähän sitten päätin heti alkaa hölkätä pienen alkukävelyn jälkeen (eli juoksin, koska se hölkkä vaan on niin vaikeaa). Siitä sitten oltiinkin levossa pitkän aikaa, eikä treeniviikosta tänne kirjoittaminen ollut kovin mukavaa. Kävin kyllä heti seuraavana päivänä pelaamassa salibandya yliopiston vuorolla, koska halusin testailla jalan kuntoa. Jätin kuitenkin yksipuolisen ja tasaisen tappavan hölkän pois loppuviikoksi.

Ensimmäinen treeniviikkoni näytti kuitenkin tältä:

Kuvat weheartit.com

Maanantai

vapaa

Tiistai

hölkkää ja vähän kävelyä 53 min/5,69 km

 

Keskiviikko

salibandy 1h 15 min (jalka kesti yllättävän hyvin)

Torstai & Perjantai

vapaa

Lauantai

kävely 5 km + kuntopiiri

Sunnuntai

hiihto 42 min/4,97 km

Tähän postaukseen isken perään nyt tämän toisen viikon saavutukseni. Maanantaina kävin testailemassa miten jalka saattaisi kestää. 10 min juoksu onnistui näppärästi, vähän kipua oli jäljellä, kuten sunnuntaina ja lauantaina hiihtäessä ja kävellessä. Rohkeasti lähdin testauksen jäljiltä tiistaina lenkille, jonka jälkeen venytin huolella etureisiä ja pakaroita. Hiljalleen kipu onkin tällä viikolla hävinnyt. Venytys oli onneksi tällä kertaa tähän vaivaan helpotus!

Maanantai

 kävelyä ja hölkkää (testi reissu), 32 min/3,33

Tiistai

lenkki 32 min/4 km/7,4 km/h

Keskiviikko

vapaa

Torstai

kiihtyvä lenkki 59 min/7,22km

Perjantai

vapaa

Lauantai

kevyttä hölkkää 1 h 17min/8,97 km/7km/h

Sunnuntai

vapaa

Torstain lenkki oli kaikista haasteellisin. Kiihtyvä lenkki tarkoittaa siis sitä, että vauhti nousee tunnin lenkin aikana hiljalleen. Itse tein tällä kertaa niin, että kävelin ensin 15 min. Sen jälkeen menin kevyttä hölkkää 15 min (syke reilusti alle 150). Seuraavat 150 min taas hieman kovempaa (Sykealue 150-160). Viimeinen vartti meni sitten tuskaillessa ja koitin vähän vauhtia aina lisätä enkä sykettä kauheasti vilkuillut, koitin kuunnella omaa vartaloani. Viimeiset kolme minuuttia menin oikeastaan niin kovaa kuin vain jaksoin. Lenkin loputtua tunne jaloissa oli todella outo, kun tuntui, että jalat olisivat vaan halunneet jatkaa matkaa juosten. Jotenkin kuitenkin kävelin kotiin venyttelemään.

Tällaista tällä kertaa. Toisen peräkkäisen mässäilyviikonlopun jälkeen odotan innolla tulevaa treeniviikkoa terveen jalan kanssa. 

-T