Maailman vaikein laji

Kevyt hölkkä. Näin mulla lukee treeniohjelmassa ja kalenterissa tasaisin väliajoin. Muun muassa tänään täällä kotimaisemissa kävin tällä kevyellä hölkällä (olen taas kerran äidin jääkaapilla). Tunnin ja vartin verran sopivalla sykkeellä, mielellään jossain 140 ja 150 välillä, viilettelin menemään. Voin kertoa, että se jos mikä on vaikeaa. Miten malttaa olla juoksematta?!

Aikaisemmin tämä hölkkääminen on unohtunut aivan kokonaan. Juuri sen vaikeuden takia. Se tuntuu niin järkyttävän hitaalta ja mieleni tekee mieli juosta kirmata kovempaa niin, että sykkeet nousee 160 tuntumaan ja joskus yli. Tuntuu, että sama olisi kävellä kun vauhti on hölkätessä samaa luokkaa. (eihän se aivan täysin oikeasti ole) Meno on todella hidasta ja turhautuminen on aina todella lähellä. Tänäänkin vauhtini oli hidasta, mutta vihdoin ja viimein mulla on uusi asenne: En mieti enää niin paljon sitä kuinka pitkälle pääsen missäkin ajassa ja sitten masennu kun tajuan kuinka kauan siihen puolimaratoniin menee. Tällä kertaa keskityn ajatukseen, että tällä tavalla se kunto kohoaa. Peruskestävyyden on oltava parempi, jotta vauhtikestävyyttä voi puolimaratonin lähestyessä alkaa kasvattaa.

Olen todella iloinen siitä, että asenteeni todella alkaa muuttaa muotoaan. Ei pelkästään tätä juoksemista ja puolimaratonia kohtaan, vaan ihan kaikkea kohtaan. Tämän kuulin myös kaveriltani. Olen aivan uudella asenteella liikkeellä. Enää en liikaa pelkää epäonnistumista vaan keskityn enemmän tekemiseen ja tavoitteeseen pääsemiseen. Eikä se haittaa vaikka aikaa menee vähän enemmän sen tavoitteen saavuttamiseen. Jos en toukokuussa ylitä maaliviivaa alle tavoiteaikani, voin kokeilla sitä sitten myöhemmin uudelleen. 

New year, new me.

Vai miten se meni? 

It's all about the balance

Kävin ystäväni kanssa kävelyllä viikonloppuna kotopuolessa ollessani. Juttelemme melkein aina nykyään hyvinvoinnista ja liikunnasta molempien omien projektien vuoksi. Tällä kertaa oikeasti jauhoimme tuosta teemasta koko viiden kilometrin kävelyn ajan. Keskustelumme oli todella hedelmällistä ja jopa terapeuttista.

Tärkein asia, joka mieleeni nousi keskustelun aikana oli balanssi, tasapaino. Elämässä pitäisi löytää mukava tasapaino niin, että ihminen tuntee olonsa hyväksi. Itselläni tähän tasapainoon kuuluu sopiva määrä herkuttelua viikonloppuisin ja tarkempaa ruokavaliota arkena. Sopiva määrä urheilua tasapainottamaan televisio- ja elokuvaintohimoni. Sopivasti yksinäänoloa ja sopiva määrä sosiaalista elämää. Vaikein balanssi on ehdottomasti löytää herkuttelun ja ruokailun suhteen.

Osa asioista tulee automaattisesti hyvässä balanssissa. Loppujen lopuksi itsensä kuunteleminen ja balanssin löytäminen on itseasiassa hankalaa, mutta kun sen löytää kannattaa siitä pitää kynsin ja hampain kiinni. Itse olen nyt herkkuviikonloppujen vuoksi muun muassa välttynyt pahemman luokan morkkiksilta (letut erään viikonlopun lettukesteiltä). Ennen koin kauheaa morkkista arkena kun mässäilin vähän turhankin paljon. Enää ei sitä tarvitse potea kun tietää, että viikolla on syönyt hyvin ja herkuttelu pysyy vain niissä parissa päivässä. Herkkujen määrässä kyllä vain pitäisi se balanssi vielä löytää, nimittäin tänä viikonloppuna homma meni vähän överiksi eikä oloni ole mitenkään kauhean hyvä. Olo on suorastaan ällöttävä, eikä tämä johdu ollenkaan morkkisesta vaan siitä mitä olen kroppaani änkenyt. Huomaan mistä se huono olo ja väsymys ovat tulleet aikaisemminkin..

En tiedä, saiko tästä mitään irti, mutta ehkä tämä herätti teitä vähän miettimään. Mä ainakin jään tätä vielä miettimään.

-T

Kropan ehdoilla

Tän viikon piti olla se viikko, kun mä iloisesti tulen kirjoittamaan tänne treenien kunnollisesta startista. Mun piti tulla kirjoittamaan onnistuneesta treeniviikosta ja hyvästä fiiliksestä. Piti tulla kirjoittamaan siitä kuinka pakkasesta huolimatta laitoin lenkkitossut jalkaa ja saavutin päivän tavoitteen. Toisin kävi, en tullut kirjoittamaan mitään, koska tämä ei toteutunut. 

Tiistaina oli ensimmäisen treeniohjelmaan kuuluvan lenkin vuoro. Kipeänä olon takia en ollut puoleentoista viikkoon käynyt juoksemassa yhtään askelta. Varmaan pakkasesta johtuen juoksin normaalia kovempaa. Lähtiessä toinen jalka tuntui vähän jäykältä, mutta en antanut sen välittää. Vähän verryttelyä ja kävelyä alle ja eikun menoksi. Happi meinasin loppua puolen tunnin kohdalla vauhdin ja pakkasen vuoksi, joten kävelin sitten loppumatkan. Muistin jopa venytellä ja menin hyvällä fiiliksellä nukkumaan.

Seuraavana päivänä heräsin ja nousin sängystä. Kaikki ei ollutkaan ihan normaalia. Oikean polven seudulle koski aivan vietävästi. Ihmettelin kipua pitkin päivää ja lopulta jalkaterapeutti -kaverille menin jalkaa näyttämään. Saimpa selville, että meitsi kävelee ja juoksee väärin: ylitaitan mun jalkoja niin, että jalat siitä tietysti rasittuu. Takareidet on vielä niin paljon löysemmät verrattuna tiukkoihin etureisiin, että yhtälö ei kuulosta jalkojen kannalta yhtään hyvältä. Saimpa sitten teipit jalkaan, että en enää pahemmin jalkaa rasittaisi.

Tästä alkaakin sitten takareisien (ja yleisesti jalkojen) reenaaminen ja etureisien ja pakaroiden venyttäminen, jotta tuota kipua ei tulisi enää uudestaan. Että sellainen viikko. Viikonloppuna kotona käydessä sitten kävin viisi kilsaa kävelemässä ja kipu tuli viime metreillä hiljalleen taas takaisin. Tänään sunnuntaina kävin viisi kilsaa hiihtelemässä perinteisellä tyylillä eikä samanlaisesta kivusta ollut enää juuri tietoakaan. Huomenna onkin edessä täysi lepopäivä ja siitä jos alottaisi nyt kävelyllä ja venyttelyllä.

Tämä kuulostaa tosi dramaattiselta, mutta kyllä tuli todella sellainen olo, että ei mun kuulu edes sitä puolimaratonia juosta kun mikään ei puolla tätä treenausta. Onneksi on kuitenkin vielä aikaa ja kyllähän tässä vielä sisuuntuu. Sitä pitää vaan tavoitteita muokata kunnon mukaan kunhan toukokuu lähenee.

Enjoy

 
Päätin jatkaa viikonlopun verran lomaani. Minun pitäisi lukea tenttiin. Minun pitäisi varmaankin perehtyä graduuni. Minun pitäisi tehdä aika paljon kaikkea. Lauantaina päätin, että rentoudun ja teen mitä huvittaa. Heräsin tänään sunnuntaina ja totesin, että tenttikirjat saa lentää seinään tänäänkin.

Tein aamupalani ja vilkaisin dvd-hyllyäni. Olen ikävästi pettänyt sitä netflixin kanssa. Katselin koteloita ja silmäni osuivat aina vain yhteen. Tänään tuo elokuva oli Eat, Pray, Love - elämää etsimässä

Elokuva pisti sitten miettimään. Päähenkilö pohtii jo elokuvan alussa paljon omaa elämäänsä. Hän tulee siihen tulokseen ettei osaa nauttia elämästään ja pelkää juuttuvansa paikalleen. Pystyn hyvin paljon samaistumaan tähän. Tuntuu, että olen jumissa enkä osaa nauttia elämästä. Päivät ovat hyvin samanlaisia, enkä kauheasti tee sellaisia asioita joista nautin. Noin, sanoin sen ääneen. Helpottavaa.

Viime vuonna tavoitteenani oli löytää onnellisuus, mikä osoittautui todella vaikeaksi. Voiko sitä edes oikeasti löytää? Lopulta päädyin siihen, että täytyisi nauttia omasta elämästä ja olla sopivasti onnellinen niin kuin Robin laulaa. Siihen kyllä pystyy kaikki, olen siitä varma, kunhan vain katsoo elämää oikealla tavalla ja aukaisee silmät. Tänä vuonna voisin opetella nauttimaan ja olemaan hetkessä sekä yrittää päästä yli syyllisyydestä jos vaikka syö liikaa karkkia tai kakkua. Pitäisi opetella kuuntelemaan itseään, omaa vartaloaan mikä sille on hyväksi, mutta myös samalla täytyisi opetella kuuntelemaan ja katsomaan mitä ympärillä tapahtuu. Nykyään on liian helppo piiloutua muun muassa kännykän taakse, jolloin hienot hetket voivat mennä ohi. Joskus tekisi hyvää lähteä lenkillekin ilman kuulokkeita, ettei sulje elämästään luonnon omaa äänimaisemaa.

Mieleeni jäi todella vahvasti joululomalta eräs kohtaaminen. Pitkästä aikaa näin ystävääni ja hän totesi jotain siihen suuntaan, että näytän nauttivan elämästäni. Tämän kuvan hän oli saanut sosiaalisen median kautta. Naurahdin hänelle, että siltä se voi sosiaalisen median välityksellä näyttää. En sano, että elämäni ei olisi kivaa tai että en nautiskele. Osaan minä sitäkin, aina välillä, mutta sitä saisi olla paljon enemmän. Sosiaalisen median taakse jää paljon asioita, joita ei halua kaikille ääneen sanoa. Elämä voi näyttäytyä erilaisena, iloisena ja onnellisena ja taakse voi kätkeytyä hyvin paljon murhetta, ongelmia ja vaikeita päätöksiä.

Toisaalta tällaisesta sosiaalisen median käytöstä voi ottaa oppia omaan elämään. Vaikka ihminen joutuu paljon pohtimaan vaikeitakin asioita ja kokea surua, voi hän silti tiedostaa omasta elämästään niitä iloisia ja onnellisia asioita. Ilo ja onni pitäisi ottaa vastaan. Tälle on englanniksi mielestäni parempi sana "embrace". Joten ihmiset, embrace happiness.

Tämän kaiken oppimiseen voi mennä vaikka kuinka kauan, mutta toisaalta elämä on yksi suuri pitkä matka. Aikaa on. Kyllä sen jossain vaiheessa siirtyy kunnolla omaan tajuntaan. Menipäs tämä näin syvälliseksi sunnuntain kunniaksi, mutta tällaista elämä on.  Tässä loppuun vähän piristystä ja teemaan sopivaa musaa.

-T

Inspiroiva journalismi

Täältä tulee seuraava osa hyvinvointiin ja liikkumiseen liittyvistä inspiraation lähteistä. Eräs minua inspiroiva lähde on erilaiset lehdet ja uutiset. Selaan päivittäin iltalehden sivuja ja monesti huomaan klikkaavani kaikki otsikot, jotka viittaavat jollakin tavalla urheiluun, liikuntaan tai laihdutukseen. Sieltä olen monesti saanut oikeasti ajateltavaa, oikeita vinkkejä tai vaan hyvät naurut.

Lehdet ovat siinä mielessä hyviä, että ne on aika nopeasti luettu ja sieltä lehden tarjoama tieto haalittu. Haluaisin kovasti perehtyä erilaisiin treenimuotoihin, ruokavalioihin ja tutkimuksiin, mutta aikani ei riitä isojen kirjojen lueskeluun (paitsi nyt siihen yritän tehdä muutoksen). Lisäksi lehdissä on yleensä sellaista tietoa mitä en välttämättä tajuaisi edes etsiä. 

Olen myös tilannut erilaisia lehtiä, joista olen saanut hyviä vinkkejä muun muassa salitreeniin. Siivosin pari päivää taaksepäin omaa huonettani perinpohjaisesti ja löysin oman aarrekätköni. Kaikki vanhat lehdet. Uppouduin lukemaan näitä kultakaivoksia ja sain todella paljon inspiraatiota. Löysimpä itselleni myös yhden treeniohjelman, joka on nyt kalenteriini ylös kirjoitettu. Treenini muuttuvat nyt radikaalisti sillä päätin, että salikortti jää kuivumaan nyt joksikin aikaa. Nyt alkaa sitten oikeasti juokseminen. Koitan ohjelman avulla saavuttaa paremman kunnon ja siitä vielä sitten myöhemmin parantaa. Ohjelmasta ja sen sujumisesta sitten lisää myöhemmin. Erinäiset viikonloppureissut ja kovat pakkaset voivat nimittäin tätä ohjelmaa vähän hankaloittaa.

Täytyy vielä sanoa, että ei näitä lehtiä aina tarvitse kotiin asti tilata. Monien kirjastojen hyllyistä löytyy erilaisia lehtiä ja isoissa kirjastoissa varmasti on myös liikuntaan ja urheiluun liittyviä lehtiä. Tällöin lehden lukeminen maksaa vain kirjastoon siirtymisen verran. 

Kannattaa tutustua.

-T

Bucket list 2015

 

 

 

Aikaisemmin kirjoitin, että aion tehdä tälle vuodelle bucket listin, jonka avulla voisin saavuttaa elämääni iloa ja onnea. Pidemmän päälle se voi myös lisätä järjestystä, ainakin kun joitakin omia bucket listin kohtiani luen. Tällainen listaus voi toimia myös omalla tavallaan uuden vuoden lupauksena.

 

Olen aloittanut listani tekemistä. Eihän listan kovin ptikä tarvitsekaan olla, mutta uskon, että kesää myöten tämä lista pidentyy. Katsotaan silloin uudestaan.

 

 

 Lue uusia kirjoja

Opettele jotain uutta

Kehitä vanhaa taitoa / vanhoja taitoja

Käy festareilla

Keksi mitä teet vuonna 2016

Valmistu (?)

Järjestä kunnollinen brunssi ystävien kesken

Tee pyöräilyretki

Käy vaeltamassa

Laita hyvä kiertämään

Osta kunnolliset farkut

Tee raakakakku

Kokeile jokin aika kasvisruokavaliota

Käy treffeillä

Käy retkiluistelemassa

Kokeile uusia reseptejä

Kokeile uusia liikuntamuotoja

Ui meressä

 

kuvat weheartit.com

Osa näistä listan asiosita ovat enemmän aikaa vaativia ja osa on taas kerrasta poikki. Olen joitakin juttuja jo aloitellut. Olen muun muassa päättänyt vanhan taidon, jota haluan kehittää. Haluan oppia ruotsien kieltä kunnolla. Tähän olen tehnyt jo suunnitelman, joka pitäisi laittaa toteen.

 

Valmistuminen on kysymysmerkkinä tällä hetkellä, koska koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tulleessaan. Tavoitteena on, että valmistujaisia voisi pitää uuden vuoden tienoilla ensi vuonna. Siihen pyritään tällä hetkellä, mutta tilanne voi syksyllä olla aivan erilainen. Yleisesti listan kohdalla ajattelen, että teen mitä ehdin. En todellakaan ota tästä stressiä. Tämä on vain pientä extraa, josta voisi olla iloa.

 

Palataan tähän listaan aina välillä ja katsotaan onko asiat edennyt tai onko tullut uusia haaveita lisää tälle vuodelle.

 

-T

 



Parempia valintoja

weheartit.com

No nyt on lomat kotipuolessa ja pääkaupunkiseudulla ohi. Tulin tänään takaisin omaan pikkukämppääni ja oman koneen ääreen, jolloin tänne kirjoittelukin on vähän helmpompaa. Helsingissä shoppailin, juhlin sukulaisten kanssa, olin lapsenvahtina, nukuin liian vähän ja ennenkaikkea kävin katsomassa vihdoin ja viimein Jokereitten pelin. Lomasta on melko ristiriitaiset fiilikset. Yleensäkin ottaen joulu on aina todella hektistä aikaa omalla kohdallani, vaikka sen pitäisikin olla rentoa olemista. Tuntui, että koko ajan tapahtui jotain jossain eikä aikaa sille levolle ollut riittävästi. Nyt onkin aivan ihanaa palata arkeen, joka tuntuu oikeastaan jopa lomalta.

Kirjoitin jo aikaisemmin uuden vuoden lupauksista. Itselleni myöhemmin juolahti mieleeni vielä yksi uuden vuoden lupaus, johon voi sisällyttää muutkin uuden vuoden lupaukseni.

Tee mahdollisimman hyviä valintoja

Tätä ajatusta aion pitää mielessäni koko vuoden. Teen valintoja, jotka ovat minulle sopivia ja voin ne kaikki allekirjoittaa. Teen terveellisempiä valintoja ja pyrin tekemään parhaani mukaan myös ekologisempia valintoja. Teen myös taloudellisesti kannattavia valintoja (varsinkin nyt alennusmyynti shoppailujen jäljiltä). Erityisesti valintani on pyrkiä olemaan mahdollisimman positiivinen. Alkuvuosi ei nyt näytä tältä osin kovin hyvältä. Jostain syystä naama on ollut aika näkkärillä, mutta eiköhän sekin muutu kun pääsen alkaneesta flunssasta eroon ja nukun kunnolliset yöunet.

Täytyy kuitenkin muistaa, että valinnat voivat aluksi tuntua hyviltä tai huonoilta, mutta niistä voi loppujen lopuksi seurata jotain ihan muuta. Ajatuksena on kuitenkin tietoisesti miettiä, erityisesti ruokailun suhteen, mitkä olisivat juuri minulle hyviä ja parhaita mahdollisia valintoja. Lomalta palattuani kävin kaupassa ja sielläkin pyrin tekemään mahdollisimman hyviä valintoja. Tällaista siitä seurasi:

- T